Etusivu » Artikkelit

Annukan ja Elenan savate-mietteitä

29.11.2010

Kuinka sinä, Annukka Volotinen, tulit aloittaneeksi savaten?

”Kiinnostukseni Ranskaa kohtaan oli syttynyt jo ala-asteella, kun perheeni vietti monia hiihtolomia Ranskan alpeilla. Ja sitten vuonna 1997, aloitellessani lukio-opintoja, halusin aloittaa myös uuden urheiluharrastuksen. Minua kiinnosti kamppailu-urheilu ja silmääni osui lehti-ilmoitus savatesta − ranskalaisesta nyrkkeilystä. En tiennyt lajista oikeastaan mitään, mutta luultavasti se, että laji liittyi jotenkin Ranskaan, sai minut ilmoittautumaan peruskurssille.”

”Sitten osallistuinkin joka ikiselle peruskurssin tunnille. En ollut missään nimessä kurssini lahjakkaimpia oppilaita, mutta jokin savatessa kiehtoi ja päätin jatkaa lajin parissa. Kehitykseni paremmaksi ja paremmaksi lajin taitajaksi on perustunut pitkälti siihen, etten ole koskaan menettänyt motivaatiota ja intoa harjoitella. Ja savate on onneksi laji, joka palkitsee meidät ahkerat puurtajat. Oikeiden tekniikoiden oppimiseen menee vuosia ja toisaalta kaikkia savaten saloja ei voi koskaan oppia täydellisesti.”

Onko sinulla minkälaisia saavutuksia lajissa?

”Ensimmäiset kisat ikinä, joihin yksilöurheilussa osallistuin, olivat assautin (kevytkontaktiottelun) MM-kisat Pariisissa 2000. Jan Lagerbohm oli havainnut minussa joitain sellaisia lahjoja, joista en ollut edes itse tietoinen, ja kysyi, haluaisinko osallistua kisoihin. Vastasin kyllä ilman sen suurempia pohdintoja. Sitten pääsinkin kisoissa aina finaaliin asti ja sain MM-hopeaa.”

”Kilpaileminen on ollut noista päivistä lähtien keskeinen osa elämääni. Vuosina 2002 ja 2006 sain MM-pronssia ja 2009 olin kolmas EM-kisoissa. Siinä välissä vuosina 2002-2005 keskityin enemmän englantilaiseen nyrkkeilyyn ja savate jäi hetkeksi taka-alalle. Nyrkkeilyssä on nyt koossa 76 ottelua ja useita SM-mitaleja, joista kolme on kultaisia.”

”Tämän vuoden kesällä seuraavan askeleen, askeleen kohti tuntematonta. Osallistuin nimittäin ensimmäisenä suomalaisena naisena savatessa combatin (täyskontaktiottelu) EM-karsintoihin. Loukkasin kuitenkin heti ensimmäisessä ottelussa polveni ja turnaukseni loppui siihen. Nälkä jäi näin kytemään ja haluaisinkin päästä vielä joku päivä uudelleen combatin pariin. Se miellyttää minua ottelumuotona enemmän kuin assaut.”

Minkälaisia vaikutuksia savatella on ollut yleensä elämääsi?

”Se on antanut minulle hurjan paljon. Kaiken urheilun tuoman fyysisen hyvän lisäksi pidän vieläkin tärkeämpänä sitä henkistä voimavaraa, jonka saa siitä, kun kokee osaavansa jonkin asian − kun on hyvä jossakin. Ja totta kai se itsevarmuus, jonka salilta saa, vaikuttaa positiivisesti myös salin ulkopuoliseen elämään. Kaikki tämä antaa etenkin nuorelle ihmiselle tervettä itseluottamusta omiin kykyihin.”

”Jos ajattelen nykyhetkeä, niin savaten konkreettinen vaikutus arkielämääni on se, että suuntaan töiden jälkeen lähes poikkeuksetta salille. Ohjaan parina päivänä viikossa tunteja ja lähes kaikkina muina päivinä osallistun itse harjoituksiin.”

”Myös ranskan kielen taitoni olisi jäänyt ilman savatea huomattavasti matalammalle tasolle. Nyt pääsen käyttämään sitä aina kisamatkoilla ja usein myös harjoitussalilla, kun paikalle sattuu muita ranskaa puhuvia savaten harrastajia.”

Mitä tästä eteenpäin?

”Näen lähitulevaisuuteni savaten parissa aika samankaltaisena kuin mitä se nyt on. Harjoittelen kehoni sallimissa rajoissa ja osallistun jos vain mahdollista myös kilpailuihin. Ja kuten jo mainitsin, haluaisin ensi kesänä kovasti yrittää uudelleen combatia.”

”Kauemmaksi tulevaisuuteen onkin sitten jo vaikeampi nähdä. Olen aina sanonut, että harrastan urheilua niin kauan kuin nautin siitä. Kohtalotovereideni, eli muiden kamppailu-urheiluun hurahtaneiden ystävieni kanssa, pohdimme usein, että vieläköhän me olemme eläkeiässäkin kipuamassa kehään. Näillä näkymin se tuntuu hyvinkin todennäköiseltä, sillä into savateen ja ystävällismieliseen taitojen mittelyyn kehässä ei näytä millään hiipuvan.”

”Myös valmentaminen kiinnostaa. Tällä hetkellä se on omalla kohdallani vielä harrastelua, mutta tulevaisuudessa haluaisin panostaa siihen ihan tosissani. Siis sitten joskus. Silloin, kun maltan viimein itse pysyä kehän laidalla...”

Mikä sai sinut, Elena Rokala, kiinnostumaan savatesta? Mitä laji sinulle antaa ja merkitsee?

”Kiinnostuin savatesta, kun eräs jumppakaverini vihjaisi siitä. Olin silloin totaalisen kyllästynyt tavalliseen jumpassa käymiseen ja kaipasin jotain haasteellisempaa ja rajumpaa liikuntamuotoa. Olin jo ehtinyt kokeilla useita eri lajeja: uintia, juoksua, melontaa, kuntosalia, erilaisia jumppia, pilatesta ja tanssia. Ja nyt kun kuulin savatesta, halusin ottaa tarkemmin selvää, mistä on oikein kysymys.”

”Se kannatti, sillä olen ollut lajiin valtavan tyytyväinen. Minulle on tärkeää, ettei tähän kamppailulajiin sisälly mitään itämaista tai muutakaan ideologiaa. On ollut myös ilo huomata, että nelikymppinenkin nainen voi aloittaa "nollasta" ja kehittyä. Niin notkeus kuin koordinaatio- ja tasapainokykyni ovat parantuneet vauhdilla. Ja savate haastaa myös henkisesti voittamaan omia pelkoja. Taktiikoitakin voisi pohtia ja kehitellä loputtomiin. Savate on myös sosiaalinen laji. Helsingin Savate Clubilla on ainakin minun mielestäni mukava ja reilu ilmapiiri. Harjoituksissa tuntuu, että kaikki kannustavat toinen toisiaan.”

Haluatko kuinka kehittyä tässä lajissa? Onko sinulla joitain erityisiä tavoitteita?

”Haluan kehittää kuntoani, notkeutta ja tekniikkaa. Yläselässäni on synnynnäisiä rakenteellisia ongelmia ja haen harjoituksista myös voimaa ja lihaskuntoa kehooni. Haluan kehittyä niin ikään teknisesti ja taktisesti. Mutta aivan sitä en kuitenkaan usko, että nousisin joskus kehään kilpailumielessä.”


Teksti: Mustapha Saddok / John Lagerbohm
Kuvat: Mustapha Saddok