Etusivu » Artikkelit

Haluan päästä kehään ottelemaan

19.09.2011

Innostuin nyrkkeilykoulusta, kun valmentaja Unski Jääpuro kysyi minulta keväällä 2011, haluaisinko lähteä kokeilemaan myös kilpanyrkkeilyä. Jäin pohtimaan asiaa ‒ ja pian huomasin Savate Clubin nettisivuilla artikkelin kilpanyrkkeilyn peruskurssista eli nyrkkeilykoulusta. Ilmoittauduin heti kurssille.

Meillä on Myllypurossa treenejä neljänä arki-iltana viikossa. Kestoltaan treenit ovat puolitoista tuntia, mutta kunto on vielä ainakin tähän asti kestänyt mainiosti. Tekniikkaa on treenattu paljon, lähinnä pareittain, ja jonkun verran on isketty säkillä ja varjona. Välistä on myös kevyesti sparrailtu. Kerran päästiin myös seuran kilpanyrkkeilijöiden kanssa kehään, turvana tietysti kypärät ja hammassuojat.

Pariharjoitukset ovat olleet todella opettavaisia eikä ole sattunut mitään suurempia vahinkoja. Treeneihin on kuulunut lisäksi hyppynarulla hyppimistä, pallopelejä, reaktio- ja erilaisia lihaskuntoharjoituksia. Ja vetäjistä Samu (Samuel Ramos) on pitänyt tiukasti huolen siitä, että ainakin vatsalihaksia on tullut rääkättyä.

Lähdin itse mukaan ihan kuntonyrkkeilytaustalta. Jos verrataan kuntonyrkkeilyyn, nyrkkeilykoulu eroaa siitä suuresti! Säkkiharjoittelu on vähentynyt, kun taas parityöskentely, tekniikka- ja väistöharjoitukset ovat olleet harjoittelun ytimessä.

Oma ehdoton tavoitteeni on kehittyä parityöskentelyssä ja sparriharjoittelussa, ja odotan, että nyrkkeilykoulun treenit muuttuvat pian entistä rankemmiksi. Kyllä treeneissä on jo nyt hiki tietysti virrannut, mutta mielestäni olemme vielä päässeet fyysisesti melko helpolla.

Alkuun treeneissä oli vähän sählinkiä, kun nyrkkeilijöitä oli niin eritasoisia ja monenkirjavista taustoista. Alun jälkeen treenit ovat kuitenkin lähteneet hyvin käyntiin. Valmentajat, niin Unski kuin Samu, seuraavat kaikkien suorituksia ja antavat yksityiskohtaisia neuvoja. Ilmapiiri tuntuu positiiviselta ja kannustavalta. Henkilökohtaisena tavoitteenani on päästä kehään ottelemaan. Se vaatii tosin vielä taitojeni kehittymistä ‒ eli lisää treeniä!

Teksti: Maarit Halonen
Kuvat: Jan Lagerbohm