Harjoittelu osana elämää: Sasu Lämsä

01.11.2017

Sasu Lämsä, 42-vuotias kolmen lapsen isä ja Vantaan kaupungin erityisnuorisotyöntekijä, toimii myös Savate Clubin nyrkkeilykoulun ohjaajana. Lajille omistautunut Lämsä kantaa aidosti vastuuta siitä, että nuorten elämä sujuisi mahdollisimman hyvin. Eniten häntä askarruttaa se, kuinka saisi nuoret ymmärtämään koulunkäynnin tärkeyden, sillä kouluikäisten nuorten joukko, joka ei käy lainkaan koulua, lisääntyy jatkuvasti. 

Sasu Lämsä, 42-vuotias kolmen lapsen isä ja Vantaan kaupungin erityisnuorisotyöntekijä, toimii myös Savate Clubin nyrkkeilykoulun ohjaajana. Lajille omistautunut Lämsä kantaa aidosti vastuuta siitä, että nuorten elämä sujuisi mahdollisimman hyvin.

”Monipuolinen laji, joka vaatii hyvää koordinaatiota ja räjähtävää voimaa. Se on hyvä tapa liikkua, ja kummassakin lajissa lyödään”, Sasu Lämsä virnistää, kun hän vertaa ala-asteen kuudennella luokalla Kajaanissa alkanutta pesäpallon harrastustaan nyrkkeilyyn. ”Paljon mukavia muistoja ja elinikäisiä ystävyyssuhteita”, Lämsä kertoo pesäpallon pelaamisestaan, joka jatkui Kajaanin Pallokerhossa lähes kolmekymppiseksi asti.

Tämä Savate Clubin nyrkkeilykoulun ohjaaja opiskeli liikunnanohjaajaksi Lapin urheiluopiston kolmevuotisella linjalla, josta sai laadukasta ryhmänohjaajakokemusta, mistä on ollut hyötyä nyrkkeilykoulun ohjaajana. ”Ihmisen anatomia tuli siellä opiskellessa tutuksi. Moniin eri lajeihin tutustuminen avarsi näkemystä urheilusta ja harjoittelusta”, Lämsä listaa liikunnanohjaajakoulutuksestaan saamiaan vahvuuksia.

Valmistuttuaan Kajaanin kauppaoppilaitoksesta ja Lapin urheiluopistosta 2000-luvun alkupuolella oli vuorossa muutto työn perässä suureen maailmaan, Helsinkiin. Ensimmäisenä työnantajana oli Helsingin kaupunki: ”Aloitin työt helsinkiläisessä päiväkodissa 1-3-vuotiaiden ryhmässä. Kunnioitan ja arvostan päiväkodin työntekijöitä – se on vaativaa ja tärkeää työtä. Tämän jälkeen työt jatkuivat Vantaan kaupungin palveluksessa ensin liikunnanohjaajana, kunnes 2001 alkoivat nuorisotyöt ja sillä tiellä ollaan edelleen” 

Lämsä jatkaa: ”Yritän aktivoida nuoria vapaa-ajan harrastuksiin viemällä heitä vaikkapa kalastamaan, paintballiin, sulkapallokentälle, kuntosalille – ja nyrkkeilyyn. Mitä enemmän nuorilla on mielekästä tekemistä turvallisten aikuisten kanssa, sitä vähemmän on aikaa, energiaa ja syytä tehdä tyhmyyksiä.” Sosiaaliset suhteet harrastustoiminnassa myös ennaltaehkäisevät syrjäytymistä.



Nyrkkeily on laji, josta nuoret ovat olleet erityisen innostuneita. ”Minulla on ollut useita nuoria pienryhmätoiminnassa nyrkkeilyssä. Yhtäkin nuorta ei kiinnostanut mikään muu tekeminen kuin nyrkkeily: siis oikeasti, ei mikään muu”, Lämsä korostaa. ”Hänen motivaatiostaan kertoo jo sekin, että hän soitti itse minulle, milloin lähdetään, ja oli aina ajoissa, kun oli kyse nyrkkeilyharjoituksiin lähdöstä.” 

Nuorisotyöntekijä näkee autokyydissä harjoitusmatkoilla käytävät keskustelut merkityksellisinä. ”Moni ongelma on ratkaistu ruuhkassa, kun on rupateltu leppoisissa merkeissä. Olen huomannut, että nuoret osaavat arvostaa, kun joku tekee jotain heidän kanssaan ja juuri heitä varten. Ja kun harrastaa yhdessä, se on omiaan syventämään välejä nuorten kanssa. Nyrkkeily on fiksu tapa purkaa ylimääräistä energiaa – ja harjoitellessa heidän on pakko keskittyä tekemiseensä. Mitä enemmän nuoret kiinnittyvät harrastuksiinsa, sitä enemmän he alkavat kiinnittää huomiota myös omaan hyvinvointiinsa. Esimerkiksi päihteiden käyttö vähenee, ruokavalion ja unen merkitykselle osataan antaa arvoa. Tämä kaikki on esimerkiksi masennusta ennaltaehkäisevää toimintaa.” 

Sitä Sasu Lämsä pitää erittäin ilahduttavana, että Vantaan kaupunki on nyt keskittymässä nuorisopalveluissa liikunnan lisäämiseen – ja on tyytyväinen, että saa olla tässä toiminnassa mukana. Tämänhetkinen oma harjoittelu sisältää nyrkkeilyn lajiharjoituksia, lenkkejä ja kuntosalia: 

”Yritän toteuttaa oheisharjoituksia siten, että ne palvelisivat mahdollisimman hyvin nyrkkeilyäni. Kuntosaliharjoittelussa teen liikkeitä, jotka ovat nyrkkeilylle ominaisia. Lenkkipolku on tullut tutummaksi ja takapihalla on jopa tiiliskiviä heitelty. Paras fiilis on aina lajiharjoituksen jälkeen, kun tuntee nahoissaan, että veri kiertää koko kropassa. Vaikka olenkin aloittanut nyrkkeilyn vasta myöhemmällä iällä, tunnen samanlaista poltetta ja intohimoa, mitä tunsin nuorena, kun pelasin pesäpalloa.”

Ja lähisuvun perinteetkin velvoittavat. Oma veli, Kajaanin Kuohua edustanut Samu Lämsä, voitti kahdesti nyrkkeilyn Suomen mestaruuden sarjassa alle 91 kiloa. Vaikka aloitti harjoittelunsa vasta 28-vuotiaana.