Huippupurjehtija Sari Multala hakee Savatesta nopeutta ja ketteryyttä

31.12.2008

Suomen menestynein naispurjehtija Sari Multala, 30, kaipasi vaihtelua harjoitteluunsa ja niin löytyivät netistä Savate Clubin kurssit. Hän oli kuullut puhuttavan savatesta, mutta sen tarkempaa tietoa ei lajista ollut. Kuntonyrkkeily oli tuttua jo aikaisemmin, mutta nyt ovat harjoittelussa myös potkut mukana. Aikaa on riittänyt lähes kaikkiin marraskuussa 2008 alkaneen peruskurssin harjoituksiin.

"Lähdin hakemaan vaihtelua treenaamiseen ja sekin vaikutti, että on mukava käydä välillä myös ohjatussa harjoittelussa, osana jotakin ryhmää. Treenaaminen onkin ollut erilaista, mihin olen tottunut. Ja kun potkutkin tulivat kuvaan mukaan, on ollut pakko keskittyä tekniikkaan ja ottelunomainen sparraaminen on jäänyt siksi vielä tässä vaiheessa harmittavan vähälle", Multala toteaa, mutta myöntää samaan hengenvetoon, että potkuharjoittelu on tehnyt hyvää kropanhallinnalle.

Tähtäimessä ensi kesän MM-kilpailut

Kuluneen vuoden 2008 purjehduksen Laser Radial -luokan Euroopan mestari, vuoden 2001 maailmanmestari E-jollissa ja moninkertainen arvokisamitalisti ottaa luonteelleen ominaisesti myös savaten vakavasti - osana harjoittelua kohti ensi kesänä siintävää seuraavaa suurta tavoitetta, Japanin Karatsussa järjestettäviä purjehduksen MM-kilpailuja: "Savatesta haen fysiikkapuoleeni kovuutta, reagointinopeutta ja ketteryyttä, joita voisin hyödyntää omassa lajissani purjehduksessa."

Savate formen peruskurssi on ollut naispainotteinen: "Treenaaminen olisi ehkä kovempaa, jos kundejakin olisi enemmän mukana, mutta muuten ilmapiiri on ollut hyvä." Eikä varmasti vähiten siksi, että Multala on ollut tyytyväinen kurssin ohjaajaan, Vilma Paukkuseen. Silti hän pohtii, että olisiko sittenkin ollut hyödyllisempää aloittaa suoraan varsinaisesta savatesta. Urheilulliset tavoitteet olisivat täyttyneet ehkä vieläkin paremmin.

Tavoite selväksi

Sari Multala on tottunut pitämään kilpapurjehduksessa vaadittavaa kovaa fyysistä kuntoa yllä monipuolisella ja säännöllisellä harjoittelulla: juoksulenkeillä, pyöräilyllä, salitreenillä, hiihdolla, rullaluistelulla. Harjoittelu on kausittaista: "Kaikki riippuu siitä, ollaanko leireillä, jolloin mennään aika täysin purjehduksen ehdoilla. Kun taas ollaan Suomessa, harjoittelu on lähes pelkästään fyysistä. Harjoitteluni on muuttunut myös siten, että nyt hieman vanhempana sitä panostaa määrän sijasta enemmän laatuun, niin vesiharjoittelussa kuin fysiikan puolella."

Ennen tärkeitä arvokisoja on käytävä läpi normaalia pitempi henkinen prosessi: "Aivan aluksi on ensiarvoisen tärkeää tehdä tavoite itselleen mahdollisimman selväksi; siis se, mihin pyrkii juuri tässä nimenomaisessa kilpailussa. Hetkeä ennen arvokisoja huomio keskittyy rutiinien tarkastamiseen ja ennen kisoja herättelen joka aamu itseni fyysisesti, esimerkiksi juoksulenkillä. Nämä aamuiset lenkit toimivat samalla osana henkistä valmentautumista."

"On osattava reagoida vastustajan liikkeisiin"

Nuorempana Multala panosti harjoittelussaan siis nykyistä enemmän määrään. Luulisi, että aika on ollut tällä huippu-urheilijalla kortilla, sillä purjehtijalahjakkuus opiskeli urheilu-uransa ohessa myös kauppakorkeakoulussa ja valmistui sieltä muutama vuosi sitten kauppatieteiden maisteriksi. "Esimerkiksi ennen olympialaisia oli opiskeluissa pitkiäkin taukoja. Onneksi korkeakoulussa saattoi kuitenkin muokata opiskelu-ohjelmansa pitkälti itse."

Purjehdus jossain tuolla kaukana myrskyävillä merillä ja savate kehäneliön sisällä tuntuvat ainakin äkkiseltään ajateltuna olevan lajeina kaukana toisistaan. Pohdinnan siitä, mitä yhteistä voisi olla kilpapurjehduksella ja yleensä kamppailulajeilla, Multala tiivistää kuitenkin kiinnostavalla tavalla: "Kummassakin on osattava reagoida mahdollisimman nopeasti vastustajan liikkeisiin!"

Teksti John Lagerbohm
Kuvat: John Lagerbohm ja Sari Multalan arkisto