Savate Club vahvistuu naisnyrkkeilijöillä

04.08.2009

Savate Clubin uutta nyrkkeilyn naiskilparyhmää yhdistää yksi mies, valmentaja Unto "Unski" Jääpuro, 65. Kukaan ei voi sanoa, että nämä valmennettavat olisivat kokemattomissa käsissä. Onhan Unski toiminut yli 45 vuotta nyrkkeilyvalmentajana. Hän on nähnyt nyrkkeilysukupolvien vaihtuvan monet kerrat ja ollut tekemisissä lukemattomien lajin kansallisten mestareiden kanssa.

Unski on alkanut vähitellen tuntea Savate Clubiin siirtyneiden naisten mahdollisuudet nyrkkeilijöinä: "Odotan näiltä naisilta paljon, mutta en halua luoda heille paineita. Turhaa työtä ei olla tyttöjen kanssa kuitenkaan tehty, vaan he ovat kehittyneet harppauksin."

SM-mitalisti Janicassa on räjähtävää voimaa

Keväällä Kankaanpäästä Espoon Matinkylään muuttanut urheilun monilahjakkuus Janica Laine, 26, on yksi Unskin valmennettavista. Hän nappasi tämän vuoden keväällä hopeasijan myös Suomen painonnostajien joukossa. Seuraava etappi on Espoossa järjestettävät Kalevan kisat - ja siellä lajina on keihäänheitto: "Tavoitteeni on päästä loppukilpailuun eli kahdeksan parhaan joukkoon. Se vaatii onnistumista, mutta ei se mahdotonta ole."

Tälle ammattihierojalle ja puolitoista vuotiaan pojan äidille on kertynyt painonnostosta kaikenvärisiä SM-mitaleita, pari vuotta sitten myös kultaa. Yleisurheilun hän aloitti alle kymmenvuotiaana ja on kilpaillut sen jälkeen kaikissa muissa lajeissa paitsi yli 800 metrin juoksuissa, seipäässä ja moukarissa. 13-vuotiaana hän teki yleisurheilun neliottelussa ikäluokkansa Suomen ennätyksen.

Tätä taustaa vasten ei ole yllätys, että Janica on aina pitänyt kilpailemisesta. Monipuolisuus on hänelle arvo sinänsä. Janica löytää kolmesta menestyslajistaan - nyrkkeilystä, keihäänheitosta ja painonnostosta - myös yhteisen nimittäjän: "Jokaisessa niissä tarvitaan räjähtävää voimaa." Harjoitusviikko on kuin ammattiurheilijalla. Se koostuu kolmesta nyrkkeilyharjoituksesta ja vähintään kahdesta punttitreenistä: "Lisäksi teen kuntopallo- ja kuulanheittoharjoituksia, loikkia, spurtteja. Ja siinä samalla, kun olen yleisurheilukentällä, on mahdollisuus harjoitella keihäänheittoa."

Nyrkkeilyn Janica aloitti v. 2004, otellen silloin viidesti ja saavuttaen SM-hopeaa. Lajista oli vuosia taukoa, kunnes kunnianhimo syttyi uudestaan viime syksynä. Tämän vuoden keväällä Janicalle kertyi yhteensä seitsemän ottelua ja hän iski alle 75 kilon sarjassa SM-pronssia.

"Unski bongasi minut nopeasti"

Janicalle nyrkkeily oli luonteva lajivalikoima, koska suvussa on nyrkkeilty, mutta itsestään selvää kilpanyrkkeilyn aloittaminen ei ollut: "Sitten, kun rohkenin mennä kuntonyrkkeilyyn, odotin, että valmentaja patistaisi minua eteenpäin. Odotin herkeämättä, että hän kysyisi, kiinnostaisiko myös otteleminen."

Toinen Savate Clubille siirtynyt kilparyhmäläinen Anni Pellikka, 28, sai kipinän lajiin kuntonyrkkeilyn kautta muutama vuosi sitten. "Innostuin välittömästi. Se tuntui heti omalta jutulta", Anni kiteyttää. Otteluita ei ole vielä takana, mutta tavoitteena on nousta kehään jo syksyn aikana. Katja Saarikoski, 24, on puolestaan tehnyt noin vuoden yhteistyötä Unskin kanssa: "Olin jo ehtinyt käydä katsastamassa monia eri kamppailulajeja. Sitten kokeilin nyrkkeilyä perhetutun Osmo Kanervan, 1960-luvun moninkertaisen Suomen mestarin kanssa. Innostuin heti ja Unski bongasi minut nopeasti kilparyhmään."

Savate Clubin uuteen naisnyrkkeilijöiden kilparyhmään kuuluu Janican, Annin ja Katjan lisäksi myös Laura Ikonen, joka on hänkin tehnyt Unskin kanssa yhteistyötä noin puolitoista vuotta. Joukkoon liittyy syksyn myötä viideskin ottelija, Anna-Leena Hytönen. Ennen heitä Savate Clubin naisnyrkkeilyn lippua ovat kantaneet ansiokkaasti muun muassa Merja Jaskara ja tuore Suomen mestari Annukka Volotinen.

"Miksen voisi ottaa myös kansainvälisiä matseja"

Katja on päättänyt, että osallistuu ensi keväänä SM-kisoihin: "Ja katsotaan sitten matsi kerrallaan." Anni kertoo tavoitteistaan seuraavasti: "Kehittyä paremmaksi ja paremmaksi nyrkkeilijäksi, ja nähdä lähitulevaisuudessa, mitä se laji on oikeasti kehässä."

Janicallakin on selvät sävelet: "Haluan ennen kaikkea kehittyä nyrkkeilijänä, mutta samalla sitä myös odottaa menestystä ainakin SM-kisoissa. Ja jos paikat pysyvät kunnossa, niin miksen voisi ottaa myös kansainvälisiä matseja."

Valmentaja Unto "Unski" Jääpuro harjoitteli nuorena legendaarisen Elis Askin porukassa ja oppi siellä painottamaan koukkuja ja liikkumista. Jokaisella nyrkkeilijällä on kuitenkin erilaisten fyysisten ominaisuuksien luomat yksilölliset lahjansa. Hyvän valmentajan tehtävänä on poimia ne esille. "Esimerkiksi Janicalle sopii jo ruumiinrakenteensa puolesta koukut ja koukkuyhdistelmät, kun taas Annille suorat."

"Tekniikassa on vielä pientä hiomista ja pitäisi saada lisää nopeutta. Kaikkeen tähän on lääke: matsia ja sparrausta - ja vielä lisää matsia ja sparrausta", Janica analysoi itseään.

Unski valmensi Tolppolan ja Fyhrin huippunyrkkeilijöiksi

Unskin valmentajan uran kokokohtia on ollut lahjakkaan Jari Fyhrin ja edelleen ammattinyrkkeilijänä Euroopan kärkikastissa mainetta niittävän Juho Tolppolan valmentaminen. Hän toimi näiden mestarinyrkkeilijöiden henkilökohtaisena valmentajana lähes kymmenen vuotta.

"Heistä näki jo heti junnuna, että he ovat kummatkin luonnonlahjakkuuksia. He olivat kuitenkin hyvin erilaisia, ja tämä oli otettava valmennuksessa huomioon", Unski huomauttaa. Tolppola voitti hänen valmennuksessaan Tammer-turnauksen ja kolme kertaa SM-kultaa. Sama mies johdatti myös arvokisakävijä Fyhrin Suomen- ja Pohjoismaiden mestariksi.

Unski on katsellut läheltä nyrkkeilylahjakkuuksia aina 1950-luvulta asti. Kokenut silmä arvioi, että tänä vuonna nyrkkeilyn SM-kultaa voittaneella Savaten Clubin Annukka Volotisella on kova lyönti ja nyrkkeilyllinen perusta kunnossa. Savate Clubilla harjoittelevan ja siellä valmentajana toimivan 1980- ja 1990-luvun nyrkkeilylegenda, EM-mitalisti Jose Tuomisen Unski muistaa jo pikkupojasta: "Josella olisi ollut mahdollisuuksia pitemmällekin. Luonnetta oli vaikka muille jakaa."

"Naisnyrkkeily on tullut jäädäkseen"

Unskin mukaan menestymisessä on tärkeää, että kokonaisuus on kunnossa: Harjoitteluolosuhteet, pääsy leireille ja kilpailuihin. Kun tausta on turvattu, on myös henkinen puoli vahvempi. "Se on niin valmentajalle kuin nyrkkeilijälle suuri helpotuksen huokaus, kun hommat toimivat. Savate Club on hyvä ja toimiva seura, sillä on Myllypurossa loistava kehä ja mitä Jania tunnen, niin hänellä on vilpitön halu viedä nyrkkeilyä eteenpäin."

Unski korostaa oikeanlaisen ravinnon ja ennen ottelua tapahtuvan henkisen valmistautumisen tärkeyttä. Hyvän valmentajan on pysyttävä kehittyäkseen myös ajan hermolla: "Se, mikä toimi tänä vuonna, ei välttämättä toimi enää ensi vuonna."

Unski sanoo olevansa valmentajana erittäin kriittinen: "Huudan kuin palosireeni, kun virhe tapahtuu. Niistä on huomautettava heti niiden tapahduttua." "Ihan sopivasti se kritisoi", valmennettavat kommentoivat. "Sehän vain motivoi, kun tulee välillä negatiivistakin palautetta. Ja silloin kun tulee kehuja, tietää varmasti, että valmentaja todella tarkoittaa sitä", Janica jatkaa.

Nousu naisnyrkkeilyn Suomen huipulle ei ole Unskin mukaan enää helppoa: "Taso SM-kisoissa on noussut viime vuosina huimasti. Kritiikkiä on kuulunut, mutta naisnyrkkeily on tullut jäädäkseen. Se on ja pysyy!"

"Olen ylpeä näistä tytöistäni"

Kuten niin monille nyrkkeilijöille, laji on elämäntapa myös sitä yli 40 vuotta valmentaneelle. "Jos en pääse jonain päivänä salille, tunnen itseni sairaaksi. Nyrkkeily on niin verissä. Ja kun valmennettavaani osuu pahasti, tuntuu aivan kuin se sama isku osuisi omaan päähäni. Nyrkkeilijän ja valmentajan välinen side on poikkeuksellisen vahva. Kaikki lähtee luottamuksesta. Nyrkkeilijän on pystyttävä luottamaan täysin valmentajansa ohjeisiin", Unski alleviivaa.

Mutta hyvä valmentaja osaa myös kuunnella valmennettavaansa. Toimiva valmennussuhde ja resepti menestykseen perustuukin molemminpuoliseen kunnioitukseen. Unskin mukaan valmentajan on siis pystyttävä laskeutumaan alas jalustaltaan kuuntelemaan nyrkkeilijäänsä. Myös huumori on tärkeää. Se antaa voimia."

"Meillä on kovat tavoitteet ja olen ylpeä näistä tytöistäni", paljon nyrkkeilyä nähnyt valmentaja korostaa. Kaikkea muuta voidaan treenata, mutta yhtä asiaa, ehkä kaikkein tärkeintä, ei voi kukaan loihtia tyhjästä: nyrkkeilyyn tarvittavaa luonnetta. "Sitä joko on - tai sitten ei ole. Näiden tyttöjen kanssa minulla on käynyt hyvä tuuri, sillä kaikilla on luonnepuoli kunnossa."

Teksti ja kuvat: John Lagerbohm