Ranskassa savaten ydinasioiden parissa

22.08.2009

Minulla oli nyt kesä-heinäkuussa 2009 mahdollisuus viettää reilut kolme viikkoa Savaten kotimaassa Ranskassa. Kaksi ensimmäistä viikkoa olin Pariisissa, ja vaikka olin periaatteessa työmatkalla, minulla oli runsaasti myös vapaa-aikaa, jonka pystyin käyttämään tehokkaasti: harjoitellen savatea.

Olin onnekas, sillä minulla oli paikallinen opas, ja tämä vei minut yhdelle Pariisin alueen kymmenistä savate-saleista. Näin pääsin harjoittelemaan samalle salille, jossa itse Grandmaster Jan Lagerbohm otti aikoinaan ensiaskeleitaan lajin parissa.

Minut vastaanotettiin harjoituksiin avosylin ja sain paljon henkilökohtaista ohjausta. Harjoitusvastustajista ei ollut puutetta ja oli hienoa päästä kokeilemaan kykyjään kokeneiden vastustajien kanssa. Samalla tuli jälleen kerran todettua vanha viisaus: savatessa on monia eri tyylejä, joilla tekniikoita voidaan tehdä tehokkaasti.

Ja oli kaksi kertaa, jolloin pääsin osallistumaan seurojen välisiin salikisoihin. Ensimmäiset kisat oteltiin englantilaisena nyrkkeilynä, mutta assaut-säännöin, eli kontaktin tuli pysyä kevyenä. Osallistujien ikä, kunto ja taitotaso vaihtelivat suuresti, mutta tunnelma oli hieno, kun kaikkia kannustettiin ja katsojat palkitsivat ottelijat hyvistä suorituksista myös jälkikäteen. Monet ottivat kaksikin ottelua eri vastustajien kanssa ja tuomareina olivat kehätuomarin lisäksi kaikki ottelua seuranneet katsojat ja ottelijoiden avustajat.

Menin paikalle vain katsomaan tapahtumaa, mutta kun laitoin nimeni osallistujalistaan, myös minulle löydettiin vastustaja. Pääsin siis kehään, ja jopa kahteen otteeseen. Ottelin erään ranskattaren ja yhden englantilaisen kanssa ranskalaisen assautin. Voitot menivät tasan 1-1. Olin tyytyväinen illan saldoon.

Toinen mahdollisuus ottelemiseen tuli aivan Pariisin aikani lopussa. Tuolloin salikisat pidettiin Montreuilessa, joka sijaitsee aivan Pariisin kaupungin itäisellä reunalla. Tällä kertaa ottelijoiden joukossa oli niin entisiä kuin nykyisiäkin Ranskan assaut-maajoukkueen ottelijoita sekä vierailevia tähtiä Unkarista ja Saksasta.

Ottelut käytiin leikkimielisellä ja rennolla otteella, mutta suoritukset olivat monin osin mykistäviä, kun kokeneet savateurit näyttivät parasta osaamistaan. Kehätuomarit olivat tarkkoja liiallisen voimankäytön suhteen ja tämä mahdollisti sen, että kaikki, jopa kolmekin ottelua käyneet, kävelivät salista ulos ontumatta. Näin tekivät kaikki muut paitsi minä, joka sai kaksi ottelua ilman säärisuojia otelleena, osuvan muistutuksen siitä, miksi säärisuojia kannattaa käyttää.

Onneksi sääreni vähitellen paranivat, sillä matkani viimeisellä viikolla oli vuorossa Ranskan liiton järjestämä savate-leiri. Sain leirille seurakseni Suomesta saapuneen Pirkka Pramin, jolle kyseinen liiton kesäleiri oli jo kolmas peräkkäinen. Leiripaikkana toimi tällä kertaa C.R.E.P.S. de Reims, joka sijaitsee aivan shampanja-alueen sydämessä. Osallistujia oli neljään eri luokkaan: juniori, tekniikka-, combat- ja G.A.T. (Gant Argent Technique-hopea hanska).

Osallistuimme Pirkan kanssa tekniikkapuolelle, sillä halusimme mahdollisimman paljon lajiharjoittelua ja sen kautta uusia ideoita omaan harjoitteluun ja opetukseen. Meitä oli 14 hengen ryhmä, joka koostui ranskalaisten ja meidän lisäksi ruotsalaisesta, saksalaisesta ja englantilaisesta ottelijasta.

Valitettavasti Pirkka oli alkuviikon toipilaana, mutta minä sain pistellä parastani kaikissa viikon yhdeksässä lajiharjoituksessa. Tämän lisäksi leirin viiteen päivään mahtui kaksi 40 minuutin aamulenkkiä ja yksi aamuinen hengitys- ja venyttelyharjoitus ? eli liikuntaa tuli lyhyessä ajassa aika mukavasti.

Itse lajiharjoituksissa syke nousi harvoin korkealle. Ohjaajat tekivät kaikkensa, selkeiden esimerkkien ja henkilökohtaisen ohjauksen avulla, jotta saisivat meidät toimimaan haluamallaan tavalla. Teemat pyörivät aivan savaten ydinasioissa, eli omassa otteluasennossa, oikeassa etäisyydessä, vastaiskujen ajoituksessa ja sivuliikkeessä.

Niitä harjoiteltiin pareittain yksinkertaisissa tilanteissa oman ryhmän kesken. Kahteen otteeseen saimme kokeilla oppimiamme taitoja vapaissa assauteissa junioreiden kanssa. Kun leiri loppui, kaikki ryhmäläiset saivat omasta teknisestä tasostaan kirjallisesti palautetta, ja jos puutteita löytyi, niiden korjaamiseen annettiin vinkkejä.

Tämä oli minulle jo toinen liiton kesäleiri, eikä varmasti viimeinen, jos se vain on minusta kiinni. Huomasinhan taas sen, että ero omassa tekemisessä leirin alussa ja lopussa on enemmän kuin huomattava.

Visiittini Ranskanmaalle oli onnistunut. Nyt ei auta muu kuin alkaa suunnitella seuraavaa reissua, mutta sitä ennen harjoittelen tulevia assautin EM-kisoja varten ihan kotisalilla. Kisat käydään Belgiassa lokakuun lopulla ja sinne on todella päästävä haastamaan ranskalaisia. Oikein todenteolla.

Salilla nähdään!

Annukka Volotinen