Tony Ayala Senior Texasista - koko elämä nyrkkeilylle
Erikoisraportti USA:sta

15.11.2009

Tony Ayala Senior on tuttu näky Zarzamora Street Gymillä eteläisessä San Antoniossa. Hän on valmentanut nyrkkeilijöitä yli 50 vuotta, niin amatöörejä kuin ammattilaisia.

”Nyrkkeily on ollut jo 1940-luvulta lähtien koko elämäni. Myös kaikki viisi poikaani - Mike, Samuel, Tony Jr, Paulie ja Harrison - ovat olleet nyrkkeilijöitä”, Tony kertoo viitaten verenperinnön vaikutukseen.

Tämä nyrkkeilyvelho vietti 75-vuotissynttäreitään viime kesäkuussa kotikaupungissaan Texasin San Antoniossa, joka on myös hänen synnyinkaupunkinsa. Tonyn pitkään elämäntaipaleeseen on mahtunut suuria onnenhetkiä, kuten myös järkyttäviä vastoinkäymisiä. ”Life is not meant to be easy”, Tony huokaa syvään ja jatkaa käsisiteiden sitomista 11-vuotiaalle Nathalielle.

Tony Ayala syntyi kuusilapsiseen perheeseen San Antoniossa 1930-luvulla. ”Silloin oli pulaa kaikesta. Sen ajan köyhyyttä kuvaa esimerkiksi se, että haimme monesti lihan paikallisen teurastamon roskiksesta. Joskus meitä onnisti, kun löysimme vaikkapa tuoreita maksoja tai munuaisia”, Tony innostuu.

Hän ehti otella omalla nyrkkeilyurallaan muutamia amatööriotteluita ja joitakin matseja myös paidattomana: ”Aloitin nyrkkeilyn 11-vuotiaana setäni huoltoaseman autotallissa, jossa oli jokunen säkki ja pieni vaatimaton nyrkkeilykehä. Koulun jälkeen tein samaisessa paikassa töitä bensanpumppaajana ja autojen tankkaajana. Noina aikoina ainoa keino pysyä poissa ongelmista oli oppia nyrkkeilemään.”

Tunnettu tosiasia on, että nyrkkeily on ollut Yhdysvalloissa kautta historian alempien sosiaaliluokkien, mustien ja latinoiden, leipälaji - mahdollisuus sosiaaliseen nousuun. ”Sitä se oli myös silloin, kun omat poikani nyrkkeilivät. Ainoa valkoihoinen, sinisilmäinen nyrkkeilijä oli siihen aikaan ottopoikani Harrison, jonka adoptoin Atlantasta tämän ollessa kaksivuotias.”

Kun Tony jatkaa puhettaan Harrisonista, hän tekee samalla ristin merkin rintakehän alueelle. Silmissä pilkistää kyynel. Harrison joutui nimittäin ongelmiin ja menehtyi 20-vuotiaana.

Tony Jr:llä oli kaikki mahdollisuudet amerikkalaiseen unelmaan

Tony Ayalan pojista parhaiten menestynyt ja kuuluisin on Tony Ayala Junior. Amatöörinä hän voitti kahdesti junioreissa USA;n mestaruuden sekä vuonna 1979 Golden Gloves -turnauksen, jota arvostetaan vähintään samantasoisena kuin Yhdysvaltain mestaruuskisoja.

Seuraava vuonna tämä nyrkkeilylahjakkuus oli jo nousemassa koneeseen edustamaan maataan Moskovan olympialaisissa 1980, mutta Yhdysvaltain boikotti rikkoi unelman olympiamenestyksestä.

Oli aika riisua paita.

Tony ”el Torrito” (Nuori härkä) Ayala Jr ottelikin jo samana olympiakesänä ensimmäisen ammattilaisottelunsa - vain 17-vuoden ikäisenä. Päivämäärä oli 17.6.1980, areenana San Antonion Royal Palace Ballroom. Vastustaja löysi itsensä kanveesista jo ensimmäisessä erässä, eikä enää noussut.

Tonylla oli vielä 19-vuotiaana kaikki mahdollisuudet amerikkalaiseen unelmaan. Sopimus peräti 800 000 dollarin ottelusta oli jo allekirjoitettuna. Mutta sitten koitti kevät 1983, joka muutti totaalisesti nuoren miehen elämän. Huippulahjakas nyrkkeilijä sai raiskauksesta 35 vuoden vankilatuomion. Näin myös vuosikymmenen ottelu Tony Ayala Jr vs. Roberto Duran haihtui savuna ilmaan. Tony Ayala Juniorin elämäntarina on kiinnostava, poikkeuksellinen. (Tulemme myöhemmin julkaisemaan sivustollamme Tonyn kattavan elämäntarinan ”Minut on uitettu helvetissä - olen saanut kellua myös paratiisissa.”)

Tonyn saldo ennen vankeustuomiota oli ammattinyrkkeilijänä 22 ottelua ja 22 voittoa, joista 19 tyrmäyksellä.

Kertoessaan tästä pojastaan Tony-isä toteaa yksinkertaistetun lempeästi, että ”Tonylla nyt on vain ollut omat ongelmansa”.

Tony Jr teki uskomattoman comebackin istuttuaan 16 vuotta vankilassa New Jerseyssä. Mutta mikä teki juuri hänestä niin loistavan nyrkkeilijän? ”Power”, isä vastaa jo ennen kuin olen ehtinyt saada kysymykseni loppuun. ”Jumala se vain teki hänestä niin vahvan. Varsinkin hänen lyöntinsä vastustajan keskivartaloon tapasivat päättyä vartalotyrmäykseen. Vastustajat yksinkertaisesti katkesivat keskeltä”, isä pudottelee aivan yhtä luontevaan sävyyn kuin säästä puhuttaessa.

Tony Jr aloitti nyrkkeilyn viisivuotiaana. ”Hän on niitä harvinaisia ihmisiä, jotka syntyvät tänne maailmaan ottelijoina”, Tony Sr analysoi poikaansa. Poika otteli ensimmäisen ottelunsa kahdeksanvuotiaana. Tämän jälkeen hän ei hävinnyt ainuttakaan matsia ennen pitkää vankeustuomiotaan, mukaan lukien 150 amatööriottelua.

”Kyllä poika kestää”

Vanhemman Tonyn pitkän valmentajauran surullisin muisto ajoittuu elokuuhun 1988. Hän oli valmentanut kymmenkunta vuotta Ricardo-nimistä poikaa aina lapsesta mieheksi asti. Rico muutti Californiaan vuonna 1987, parikymppisenä.

Hän voitti samana vuonna Californian osavaltion mestaruuden ja hänen oli määrä puolustaa mestaruuttaan seuraavana vuonna. Ottelun piti olla ns. läpihuutojuttu. Sellainen tuo ottelu ei kuitenkaan ollut.

”Ajoin etuajassa San Joseen juhliaksemme Ricon 22-vuotissynttäreitä, joita vietimme noin viikko ennen ottelua. En ollut valmentanut Ricoa enää reiluun vuoteen, mutta olin tuossa ottelussa kehäavustajana. Ricon isä toimi nyt poikansa valmentajana ja hänellä oli näin vastuu ottelun kulusta”, Tony Ayala kertoo.

”Pyysin Ricon isää jo ottelun ensimmäisissä erissä heittämään pyyhkeen kehään, koska näytti siltä, että se olisi tällä kertaa ainoa järkevä ratkaisu. Isä intti loppuun asti, että kyllä poika kestää. Tuomari keskeytti ottelun 8. erässä. Rico ei palannut enää tajuihinsa. Hänet todettiin kuolleeksi kaksi tuntia ottelun jälkeen.”

Tony Ayala Sr ei ole pystynyt unohtamaan Ricoa. Hän huokaisee lasittunein silmin, tekee ristin merkin, lausuu hiljaa: ”Rico oli mitä ihanin olento, mitä jumala voi maan päälle tuoda.

Ring-lehti valitsi vuoden otteluksi

Mike Ayala, Tonyn pojista vanhin, oli hänkin lahjakas nyrkkeilijä. Mike voitti Golden Gloves -turnauksen kahdesti, vuosina 1973 ja 1975. Ensin mainitussa turnauksessa Mike oli vasta 15-vuotias. ”Tiesin, että tuolla pojallani oli mahdollisuudet vaikka mihin. Ongelmana oli lähinnä se, että hän oli liian nuori osallistuakseen kilpailuihin. Ainoa keino oli väärentää henkilöllisyyspaperit”, isä virnistää.

Mike valittiin edustamaan Yhdysvaltoja Montrealin vuoden 1976 olympialaisiin. Mutta tällöin, kun hankittiin passia, tuli samalla ilmi myös henkilöpaperiväärennös ja pojan oikea ikä.

Miken tilalle lähetettiin kaveri nimeltä Charles Mooney. Mike oli ehtinyt tyrmätä Charlesin jo kahdesti. Mooney saavutti Montrealin olympialaisissa hopeamitalin.

Mike siirtyi ammattinyrkkeilijäksi ja elätti sillä perheensä 16 vuoden ajan. Tuona aikana 1975–1991 hän ehti otella yhteensä 51 ottelua, joista voittoja 45. Mainittakoon vielä, että arvostettu Ring-lehti valitsi Miken kohtaamisen 15-eräisessä ottelussa Danny ”Little Red” Lopezia vastaan vuonna 1977 ”Vuoden otteluksi”. Vuotta aiemmin tittelin voitti Muhammed Alin kohtaaminen Leon Spinksiä vastaan.

Veljeksistä toiseksi nuorimman, Paulien, ura jäi muita veljeksiä vaatimattomammaksi: 18 ottelua, joista 13 voittoa. Paulie on yhä tänä päivänä salilla kuitenkin valmentajana. Samuel, nuorin Ayalan veljeksistä, ehti puolestaan otella amatöörinä 51 ja paidattomana 26 ottelua, joista voitettuja oli 23.

”Tuo on sen raiskaajan isä”

Poikien isä Tony Ayala ystävystyi 1970-luvulla Emmanuel Stewardin, detroitilaisen nyrkkeilyvalmentajan kanssa. Emmanuel on yksi USA:n kuuluisimmista ja arvostetuimmista valmentajista. Hänen tunnetuin valmennettavansa omalla Kronk Gymillään oli seitsenkertainen maailmanmestari Thomas Hearns, unohtamatta kotikisoissa Los Angelesissa 1984 olympiakultaa voittanutta Steve Mc Crorya.

Myöhemmin Emmanuel on ollut otsikoissa maailmanmestari Vladimir Klitschkon päävalmentajana.

”Ystävyytemme on säilynyt tähän päivään asti. Silloin 1980-luvun alkupuolella, kun poikani Tony teki hirvittävimmän teon mitä ihminen vain voi tehdä, en voinut olla missään rauhassa. Raiskausuutinen oli täällä San Antoniossa monta kuukautta pääuutinen. Mihin tahansa menin, niin joku osoitti sormellaan, että tuo on sen raiskaajan isä. Se oli raskasta aikaa. En yksinkertaisesti enää voinut elää tässä kaupungissa, joten soitin Emmanuelille, ja muutin pariksi vuodeksi hänen luokseen Detroitiin.”

”Ihminen oppii apinoimalla”

Latinot ovat pärjänneet kautta aikojen hyvin nyrkkeilyssä. Miksi näin, Tony? ”Osasyy heidän menestykseen on hyvä rytmitaju eikä pidä unohtaa myöskään heidän kovaa luonnettaan”, Tony vastaa.

”Hyväksi nyrkkeilijäksi kuitenkin kasvetaan ja ihminen oppii apinoimalla. Tästä hyvä esimerkki on Floyd Mayweather Jr, joka on mielestäni yksi maailman kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä. Muistan aina, kun hän oli vasta pieni poika ja seurasi aina silmä tarkkana isänsä Floyd Mayweatherin valmistautumista otteluihin. Hän seurasi punnitustilaisuudesta lähtien valppaasti kaikkea sitä, mitä nyrkkeilijä käy läpi ennen ottelua.”

Tony alleviivaa valmentajan merkitystä nyrkkeilijän menestyksessä: ”Valmentajan pitää olla koko ajan sataprosenttisesti läsnä, ja hänen on löydettävä kunkin nyrkkeilijän vahvuudet. Nyrkkeilyssä ei tarvita isoja muskeleita, kuten yleisesti luullaan, vaan tärkeämpiä ovat esimerkiksi asiat kuten ajoitus, jalkatyö, nopeus. Nyrkkeily ja elämä ovat kuin Black-Jack: sinulle jaetaan kortit ja niillä korteilla sinun on pärjättävä. Ainoa asia mitä sinulle täällä annetaan on rintamaito, loput sinun pitää itse ansaita” Tony yksinkertaistaa asian.

“Find something, that you love, and go for it 100%.”

Tony painaa eräkellon päälle ja jatkaa tarinaansa: ”Työni hienoin puoli on se, kun näkee, että pojat kasvavat miehiksi ja pysyvät poissa ongelmista. Samalla he ovat hankkineet itselleen ammatin, jolla elättää perheensä. Täytän ensi vuonna 76 ja ainut toiveeni on tällä hetkellä se, että Tony Jr vapautuisi ennen kuin siirryn ”to the happy hunting grounds”, valmentajaisä viittaa intiaanien käyttämään sanontaan elämän jatkumisesta tuonpuoleisessa. Nyrkkeilijäpoika Tony Jr nimittäin hölmöili taas vuonna 2004 ja menetti ehdonalaisen vapautensa. Nyt Tonyn pitäisi vapautua vuonna 2014.

Lopuksi koko elämänsä nyrkkeilylle elänyt Tony Ayala Sr lähettää elämänohjeen kaikille Savate.comin lukijoille; ”Find something, that you love, and go for it 100%.”

San Antonio Texas, USA, 2009
Teksti: Jan Lagerbohm
Kuvat: Jan Lagerbohm, Tony Ayala Sr:n kuva-arkisto, Zarzamora street Gym