Savaten historiaa

1700-luvulla Marseillen satama-
kaupungissa merimiehet kehittivät katutappelusta taistelumenetelmän joka muodostui lähes yksinomaan potkuista, sillä Ranskan laissa lyönnit suljetulla nyrkillä olivat vankeusrangaistuksen uhalla kiellettyjä (avokämmellä sallittuja). Voimakkaimpien iskujen täytyi tapahtua jaloilla. Aseina käytettiin paksupohjaisia, messinkikärkisiä nahkakenkiä (=sabots, slangissa savate).

1820 Michael Casseux, savaten luoja, avasi ensimmäisen savate-koulun. Lajin suosio kasvoi nopeasti, etenkin Ranskan aateliston joukossa.

1830 Charles Lecour yhdisti Englantilaisen nyrkkeilyn käsitekniikat savaten jalkatekniikoihin jolloin syntyi harmoninen, monipuolinen ja tehokas itsepuolustuslaji, BOXE FRANCAISE. Ensimmäinen koulu avattiin Pariisissa ja suuren suosion johdosta koulujen, ja harrastajien, määrä kasvoi nopeasti.

1840 Savatesta tuli pysyvä osa Ranskan armeijan koulutusohjelmaa.

1852 Savate-mies Lousie Vigneron voitti pahamaineisen painijan "Arpin the terriblen" 1854 "Kanuuna" Vigneron voitti Dickensonin, Englannin nyrkkeilymestarin. Lisänimensä "Kanuuna" tämä aikansa vaarallisin savateur sai tyylistään kantaa kanuunaa selässään ennen ottelua vastustajia peloitellakseen. Vuonna 1871 hän sai surmansa panoksen räjähdettyä.

Vigneronin oppipoika, Joseph Charlemont, kehitti lajin nykymuotoonsa ottamalla vaikutteita kaikista länsimaisista kamppailumuodoista. Hän kehitti käsi- ja jalkatekniikoita, painitekniikoita (Lutte Parisienne), tekniikoita miekalle ja kepille (La canne), jotka kuuluvat myös osana Savateen.

1887 Charlemont kutsuttiin Lontooseen Kuningatar Victorian 50-vuotisjuhliin esittelemään lajinsa, suurella menestyksellä.

1889 Charlemont voitti Englannin nyrkkeilymestarin Jerry Driscollin "vuosisadan ottelussa" savate vs. eng. nyrkkeily) joka nousi etusivun otsikoksi Euroopassa aina Venäjää myöten. Silloin savate tuli kiistatta todistetuksi ykköseksi.

1893 Joseph poikansa Charles Charlemontin kanssa avasi Pariisiin Academy de boxe Francaisen, joka toimi aktiivisesti aina Josephin kuolemaan (1944) asti.

1903 Joseph Charlemont perusti Boxe francaise -Savate -liiton ja lajin kehittäminen Euroopassa alkoi. Vuonna 1911 hän loi vielä tänäpäivänäkin voimassaolevat säännöt ja painoluokitukset.

1900-luvun alussa Pariisissa savaten harrastajia oli noin 100 000. Lisäksi laji oli levinnyt ulkomaille mm. Belgiaan, Italiaan, Kanadaan.

Ensimmäinen ja toinen maailmansota olivat lajille vahingollisia. Suurin osa mestareista kaatui etu- rintamalle , tai haavoittuivat vakavasti. Ihmiset olivat muutenkin saaneet tarpeekseen väkivallasta.

1924 Savate oli mukana Pariisin Olympialaisissa ja Georges Carpentier, la boxe Francaisen mestari, voitti maailmanmestaruuden Englantilaisessa nyrkkeilyssä.

1930 lajilla oli noin 500 harjoittelijaa.

1945 11-kertainen Ranskan mestari, kreivi Pierre Baruzy, päätti tehdä kaikkensa säilyttääkseen lajin hengissä. Vielä vuonna 1991, 94-vuotiaana hän harrasti savatea säännöllisesti.

1960-luvulla laji oli jo kyllin laajasti harrastettu jotta Baruzy saattoi perustaa Societe de boxe Francaisen, yhdistääkseen eri maiden harrastajat sekä mahdollistaakseen kansainväliset ottelut.

1966 Baruzy aloitti lajin kansainväliset turnaukset.

1974 perustettin Federation Francaise de boxe francaise, laajempi versio Baruzyn kansallisesta organisaatiosta.

1978 savate liitettiin La boxe Francaiseen ja yhteinen liitto perustettiin.

1982 järjestettiin ensimmäiset Ranskan mestaruuskilpailut naisille.

1985 perustettiin Ranskalaisen nyrkkeilyn- savaten kansainvälinen lajiliitto ( F.I.B.F.S; Fédération

Internationale de Boxe Francaise- Savate), Jean Marie Rossaue valittiin liiton presidentiksi.

1988 ensimmäinen maailman cup pidettiin Pariisissa.

1993 järjestettiin ensimmäiset Ranskalaisen nyrkkeilyn- savaten maailmanmestaruuskilpailut Stade de Pierre Coubertinissa, Pariisissa. MM-kilpailut järjestetään kahden vuoden välein.

1994 Savatelle koko elämänsä antanut kreivi Pierre Baruzy jätti taakseen tämänpuoleisen rikkaan elämänsä 97 vuoden ikäisenä.

Tästä alkoi ranskalaisen nyrkkeilyn voittokulku. Tänä päivänä Ranskassa lajin harrastajia on noin 50 000, joista naisia n.7000. Laji on levinnyt yli 40 maahan, myös Suomeen.