Tutustutaan ranskalaiseen kulttuuriin
Francofinn-lehden artikkeli 'Découverte de la culture française par la savate' suomeksi käännettynä.
Kamppailulaji savate syntyi 1800-luvun alussa kaduilla, mutta siirtyi sittemmin lähiöistä hienostokortteleihin. Ranskalainen nyrkkeily hiipui toisen maailmansodan jälkeen suosion huipulta lähes unohduksiin, mutta jatkoi vuodesta 1970 lähtien kehitystään moderniksi urheilulajiksi, jolla on tuhansia harrastajia ympäri Euroopan ja maailman.
Savaten loi ja uudisti Charles Lecour. Hän jalosti katutekniikoista tieteellisemmän metodin perusteet ja opetti lajia Pariisissa Faubourg Montmartren salilla. Savate tunnettiin tällä nimellä jo 1700-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Siitä löytyy mainintoja kirjallisuudesta. Alexandre Dumas (vanhempi), innokas harrastaja ja Charles Lecourin oppilas, kirjoitti "Filles, lorettes et courtisanes" -kirjassaan:
"Charles Lecour aloitti opettamalla savatea. Hän haaveili yötä päivää lajin hiomisesta huippuunsa. Hän kuuli puhuttavan nyrkkeilystä. Nyrkkeily on englantilaisten savatea. Pariisilainen oli savatessa nostanut sääret ja jalat tärkeimpään asemaan käsien toimiessa vain puolustusvälineinä. Charles Lecour uneksi Suuresta Hankkeesta, uskomattomasta utopiasta, ylimmästä huipentumasta eli nyrkkeilyn ja savaten yhteensulauttamisesta."
Théophile Gautier, joka hänkin harjoitteli Lecourin salilla, kirjoitti artikkelissaan 16.8.1847: "Herra Charles Lecour on tehnyt konnien miekkailusta ja syrjäkujien nyrkkeilystä taidetta. Tämän lajin kanssa ei tule yöllä yllätetyksi; kepin tai taskuaseet voi unohtaa, mutta jalkojaan ja käsiään ei koskaan"
Eikä unohdeta François Vidocqia, entistä kuritushuonevankia ja sittemmin Pariisin turvallisuuspäällikköä, joka tunsi alamaailman tavat, tottumukset ja konstit. Hän lienee tutustunut savaten ja "chausson marinin" eli merimiestappeluiden tekniikoihin olleessaan vankina Bicètren vankilassa. Savatesta tuli Vidocqin ja hänen apulaistensa ansiosta Ranskan pääkaupungin poliisivoimien taistelukoulutuksen päälajeja.
Savate Club Helsinki on järjestänyt ranskalaisen nyrkkeilyn kursseja yli 13 vuoden ajan ja osallistuu näin merkittävällä tavalla Ranskan ja sen kulttuuriin tunnetuksi tekemiseen. Savate voi johtaa moneen, jos vain uskaltaa käydä klubin ovista sisään. Näin on tehnyt muun muassa Petronella Willberg, nuori suomalainen opiskelija ja taitava harrastaja, joka suostui haastateltavaksi.
Miten löysit savaten? Petronella Willberg: Aloitin savate formella, koska halusin harrastaa kamppailulajia, jossa loukkaantumisen mahdollisuus olisi mahdollisimman pieni. Harrastettuani jonkin aikaa savate formea kuitenkin kyllästyin. Halusin uusia haasteita ja aloitin savaten. Pidin erityisesti siitä, että laji on niin kokonaisvaltainen; se kehittää notkeutta, kestävyyttä ja tarkkuutta.
Miten hyödyt savatesta? P. W.: Pysyn kunnossa, kun harjoittelen noin kolmesti viikossa. Olen notkistunut ja onnistunut jo antamaan yläpotkuja vastustajieni pään seudulle.! Olen myös tavannut muita harrastajia, joista on tullut ystäviä.
Mikä on tasosi? P. W.: Minulla on sininen hanska. Ranskalaisessa nyrkkeilyssä on kuusi eri väristä hanskaa ja jokainen väri kuvaa tasoa. Ensimmäinen on sininen hanska ja paras hopeinen hanska.
Pelkäätkö loukkaantuvasi? P. W.: En oikeastaan, mutta tässä lajissa voi saada mustelmia reisiin ja sääriin. Tosin ainahan voi pitää säärisuojia. En ole loukannut itseäni mustelmia vakavammin. Suomessa sanotaan, että se mikä ei tapa, vahvistaa! Joka tapauksessa opettajat ovat asiantuntevia ja assaut-ottelut ystävällismielisiä.
Kuulin myös että opiskelet ranskaa? Miksi? P. W.: Se on mielestäni oikein kaunis kieli ja puhuisin sitä mielelläni sujuvasti. Mutta juuri savaten harrastaminen antoi innon oppia ranskaa.
Mitä ohjeita antaisit nuorelle, joka haluaisi harrastaa ranskalaista nyrkkeilyä? P.W.: Siitä vaan! Jos iskut pelottavat, kannattaa aloittaa savate formella. Siitä voi sitten siirtyä varsinaiseen savateen. Ja jos seuraat tunteja, voit samalla oppia savaten lisäksi myös hitusen ranskaa!
Mustapha Saddok
Käännös: Anu Ruotanen