Kamppailu savaten maailmanmestaruudesta
Pohjois-Ranskassa Cambrain kaupungissa oteltiin viikkoa ennen jouluaattoa 17.12.2011 savaten maailmanmestaruusfinaali. Se käytiin naisten alle 65 kilon sarjassa combat-säännöin eli täydellä kontaktilla. Vastassani oli Ranskan Cindy Demarle.
Me suomalaiset saavuimme Cambrain kaupunkiin ottelua edeltävänä päivänä perjantaina. Vastassa olivat hyväntuulinen Cindy Demarle ja innokkaita vapaaehtoisia hänen saliltaan. Kanssakäyminen suomalaisten ja paikallisten välillä oli ensi hetkistä lähtien avointa ja ystävällistä. Asiaa auttoi se, että tunsimme jo ennestään Cindyn, hänen valmentajansa Nordinen ja muutamia muita Cambrain Punch Savate Clubin edustajia.
Punnitus oli lauantaina kello 12 ja me kumpikin MM-finalisti selviydyimme siitä kunnialla: minä 64,2 ja Cindy 63,9 kiloa. Tämän jälkeen oli lehdistötilaisuus ranskaksi ja ruokailu. Ottelupaikalle oli kiirehdittävä jo hyvissä ajoin ennen kamppailun alkua, antidoping-testia varten. Testaajaa ei kuitenkaan näkynyt vasta kuin otteluiden jo alettua, mikä ei liene aivan tavatonta Ranskan maalla.
Otteluillan aikana käytiin MM-finaalin lisäksi kahdeksan Ranskan combat-mestaruussarjan (Elite A) karsintaottelua. Ilta oli edennyt jo puoleen yöhön, kun tuli itse finaaliottelun vuoro. Olimme vastustajani kotikaupungissa, ja se toi Vanpoulle-halliin tietysti ylimääräistä latausta. Paikalla oli arviolta noin 1 600 katsojaa. He kannustivat kaikki paikallista sankaritartaan, ja sen tunsi myös kehässä. Kotiyleisö sai aiheen riemuun, kun Cindy Demarle voitti maailmanmestaruuden tuomariäänin 3-0.
Kun finaali päättyi, juhla täytti koko Vanpoulle-hallin. Minäkin sain poseerata monissa kuvissa ja antaa savate-faneille nimikirjoituksia. Niin paikalliset katsojat, kansainväliset toimijat kuin Ranskan joukkueen valmennuskaksikko (Nancy Joseph ja Jerome Houn) pitivät ottelua tasokkaana.
Kansainväliselle savate-liitolle kuuluu kiitos siitä, että he olivat järjestäneet paikalle puolueettomat tuomarit eri maista: italialaisen kehätuomarin (Ilengo) sekä italialaisen (Giacalone) ja belgialaiset (Lamy ja Pottier) arvostelutuomarit. Päätuomarina toimi saksalainen Gerhard Schmit. Läsnäolollaan MM-ottelua kunnioittivat muun muassa kansainvälisen savate-liiton nykyinen presidentti Julie Gabriel ja entinen presidentti Gilles Le Duigou, joka on suomalaisille tuttu jo monien vuosien takaa.
Nyt jälkeenpäin, kun analysoin suoritustani, on mainittava, että valmistautumiseni finaaliin oli sujunut hyvin. Suurimmat haasteeni, niin kuin samoissa treeneissä käyneet ovat varmasti huomanneet, olivat enemmänkin henkisellä kuin fyysisellä puolella. Pinnani oli normaalia kireämmällä ja kitinää kuului turhankin paljon. Kiitokset jaksamisesta niin kanssatreenaajilleni kuin myös valmentajalleni Rainer Savoselle!
Kokemus finaalista oli aivan mahtava. Ja fiilikseni ovat ottelun jälkeen häviöstä huolimatta erittäin positiiviset. Tällä kertaa minulla ei ollut vielä henkistä kanttia voittaa maailman huippua hänen kotikentällään ja tämän kannustajien edessä. Muuten ottelu sujui hyvin ja pystyin pitämään sen ”hanskassa” ‒ eli ottelussa ei päässyt syntymään tilanteita, jotka olisivat johtaneet hallitsemattomaan iskujenvaihtoon. Aina voi tietysti olla vielä parempi, mutta koska tämä oli vasta kuudes combat-otteluni, voin olla mielestäni tyytyväinen suoritukseeni.
Harrastaminen ja harjoittelu, jota olen tehnyt jo 14 vuotta, saivat MM-finaalissa 17.12.2011 tietynlaisen kruunun. Veri vetää yhä vielä kyllä kisoihin, mutta luulen, että suurimmat paineet ovat nyt takanapäin. Uskon, että voin jatkossa nauttia entistä rennommin itse lajista ja myös ottelemisesta. Ihan löysin rantein minua ei salilla näe, mutta pilkettä silmäkulmassa, sitä löytyy varmasti!
Teksti: Annukka Volotinen