Ensikertalaiset ja konkarit MM-kisoissa
Assautin MM-kisat järjestettiin tänä vuonna Bulgarian Plovdivissa. Suomelta oli mukana ennätyssuuri joukkue: seitsemän ottelijaa, kaksi valmentajaa ja kaksi tuomaria.
Arvokisakokemusta jo keränneiden Annukka Volotisen, Katja Niemisen ja Tomi Summasen lisäksi mukana oli myös joukko ensikertalaisia. Niko Ryytty osallistui tosin jo viime vuonna Genovan EM-kisoihin, mutta sillä kertaa tuomarin roolissa. Täysin ensi kertaa mukana arvokisoissa olivat Susanna Hurme ja Anderssonit kahdessa sukupolvessa, Elias ja Christer. Viimeksi mainitut olivat olleet ennen MM-kisoja jo viikon verran Bulgariassa savateleirillä. Päävastuun valmennuksesta kantoi Lasse Moisio apunaan Marja Aho, joka toimi myös joukkueen huoltajana ja valokuvaajana.
Näin suuri delegaatio toi mukanaan myös velvollisuuksia, kuten tuomarien järjestämisen turnaukseen. Suomen kiintiö oli kaksi tuomaria. Toiseksi oli lupautunut japanilaisvahvistuksemme Reiko, jonka Annukka ja Pirkka Prami olivat tavanneet vuosi sitten Bulgarian leirillä. Toisena valkopaitana olin sitten minä, Peki Kuusinen, yksi arvokisojen ensikertalaisista.
MM-porukkamme koosta ja varausjärjestelmien rajoituksista johtuen joukkue päätyi matkustamaan kisapaikalle kahdessa osassa. Etujoukko(Tomi, Niko ja Lasse) saapui perille kommelluksitta ja ajallaan, mutta muiden matka venyi lentoyhtiön sekoilujen takia ja ryhmä pääsi nauttimaan ikimuistoisesta, seikkailujen sävyttämästä unettomasta yöstä Turkin Istanbulissa ja sen lähiympäristössä. Aikaa oli onneksi varattu riittävästi, joten jälkijoukkokin ehti torstai-iltapäivän punnituksiin, jonka kaikki läpäisivät vaivatta.
Muun joukkueen aloittaessa valmistautumisensa seuraavan päivän koitoksiin, oli delegaatiomme virallisilla jäsenillä, Annukalla ja Lassella, edessään myöhään ensimmäisenä iltana vielä yksi rypistys: kansainvälisen savateliiton yleiskokous. Me muut nautimme samaan aikaan maukasta illallista ja ajattelimme lämmöllä suljettujen ovien takana rehkiviä joukkuetovereitamme. Turhaa ei aherrus kuitenkaan ollut: Annukka valittiin kansainvälisen liiton 19-jäseniseen johtokuntaan ja naistoimikunnan presidentiksi, joten Suomen asema savaten maailmankartalla ei ole ainakaan heikkenemässä.
Märkäkorvilla riitti töitä
MM-kisojen puitteet olivat tälläkin kertaa hulppeat. Majapaikkana toimi tasokas kongressihotelli Plovdinin kaupungin laitamilla,lyhyen kävelymatkan päässä kisapaikaksi valjastetusta messukeskuksesta. Hotellin varustukseen kuului muiden muassa laaja uima-allasalue, josta ajoissa paikalle päässeet maajoukkueen jäsenet nauttivat – ja lähettivät kannustavia tekstiviestejä Istanbuliin juuttuneille. Sää oli Suomen huonon kesän jälkeen mannaa: päivälämpötila lähes 30 astetta ja yöksi viileni mukavasti. Itse otteluissa kuumuus ei ollut ongelma, sillä kisapaikka oli hyvin ilmastoitu. Kaiken kaikkiaan kisajärjestelyt sujuivat mallikkaasti, mistä suuri kiitos bulgarialaisille järjestäjille ja erityisesti Alain Tarditsille.
Perjantaiaamuna koko Suomen joukkue teki pesänsä kisahallin nurkkaan ja aloitti valmistautumisensa, kukin omalla tavallaan. Meille tuomareille se tarkoitti lähinnä haahuilua kädet taskuissa ympäriinsä odottamassa, että joku tulisi ja kertoisi, mitä pitäisi tehdä.
Otteluiden alku viivästyi jonkin verran, sillä osa mukaan lupautuneista toimitsijoista ei saapunut paikalle. Lopulta saatiin kasaan tarvittava minimimäärä tuomareita. Sen verran harvalukuinen joukko kuitenkin oli, että me paikalle saapuneet saimme urakoida koko perjantaikisapäivän vuorotta. Ottelut saatiin kuitenkin vietyä läpi, mutta kovin pehmeää laskua niistä ei meille märkäkorvatuomareille tullut.
Liki combat-tasoista takomista Suomalaisilta ensimmäisen päivän ottelut sujuivat vaihtelevasti. Tomi hoiti kaksi ensimmäistä otteluaan puhtaasti, mutta kolmantena vastaan tullut Ranskan Ancelin oli liian kova pala. Ilmaiseksi ei tosin ranskalainenkaan ottelua saanut, sillä Tomi pysyi erityisesti ottelunalussa hyvin mestarin tahdissa mukana.
Katja puolestaan sai heti aluksi vastaansa todellisen tasomittarin, Marokon Akodadin, joka veikin otteiltaan varsin ronskiksi muodostuneen matsin nimiinsä. Katja taisteli – ja ottelu oli yksi kyseisen kehän tasokkaimmista koko päivänä. Katjan toinen ottelu menikin sitten täysin suomalaisen komennossa. Isäntämaa Bulgarian edustaja ei pystynyt vastaamaan kuin sääntöjen vastaisilla otteilla ja tulikin diskatuksi jo toisessa erässä. Katja oli tällöin selvässä pistejohdossa.
Meitä tuomareita muistutettiin ennen otteluiden alkua erityisesti siitä, että assaut on kevytkontaktilaji – liian kovalla kontaktilla tehdyistä osumista ei saa antaa pisteitä. Kehätuomarit sisäistivät ohjeen kuitenkin eri tavoin, ja osassa otteluita nähtiin liki combat-tasoista takomista ilman tuomarin väliintuloa.
Vaikka vakavilta vammoilta vältyttiin, muutama suomalainenkin sai oman osansa kovista otteista. Susanna sai heti ensi ottelussaan nenänsä auki slovenialaisen vastustajansa suorasta. Sen vakavampaa vauriota ei kuitenkaan syntynyt, ja Suomen edustaja pystyi viemään päivän otteluohjelmansa kunnialla läpi – tuulenhalkaisijansa arkuudesta huolimatta. Hatunnoston arvoinen suoritus vasta puolitoista vuotta treenanneelta sisupussilta, vaikka rahkeet eivät vielä riittäneet voittoihin asti. Ensi vuoden EM-kisoissa on näytön paikka!
Toinen kovia kokenut kamppailija oli Christer. Ensimmäinen ottelu ranskalaista Monzaa vastaan meni vielä assautin merkeissä, ja tuleva maailmanmestari vei ottelun kaikin tuomariäänin. Toisessa ottelussa oltiinkin sitten taas lähempänä combat-linjaa. Algerian Idjelidaine viljeli kovia potkuja, ja onnistui viimeisen erän pyyhkäisyllä telomaan Christerin nilkasta nivelsiteet. Näin vähästä ei otteluita kuitenkaan luovuteta, vaan Christer loi käsillään tilaa ja sinnitteli ottelun loppuun asti. Sisulla, sydämellä ja Marjan asiantuntevalla teippauksella "El Grande" pystyi viemään läpi viimeisenkin ottelunsa. Hyvä ottelu siitä tulikin, vaikka se meni Meksikon Fuentesille.
Nuoremman Anderssonin päivä alkoi samalla tavalla kuin isänsä: Aluksi tuli vastaan ranskalainen tuleva maailmanmestari, ja ottelu meni totutellessa kansainväliseen tempoon. Toisessa matsissa otteet taas kovenivat, kun vastaan tuli täydellä voimalla kung-fu -tyylisiä potkuja keskilinjaan jaellut Kiinan Lu. Ensi erän shokin jälkeen valmennuksen neuvot alkoivat purra, ja suomalainen "El Chico" vei lopulta ottelun vastustajan sorruttua varoituksiin. Tämä tarkoitti sitä, että urakka jatkuisi lauantaina.
Balkanilaiseen pimeyteen asti Ennakkoon Suomen vahvimman mitalitoivon Annukan perjantaipäivä alkoi lupaavasti voitolla Saksan Neuschaerferista. Seuraavat kaksi kamppailua kääntyivät tasapeleiksi. Niissä Belgian Verzele sai keskilinjan chassensa osumaan turhan usein, kun taas Marokon Shain kanssa käyty viihdyttävä ottelu olisi voinut kääntyä kovempaa tempoa pitämällä Annukalle voitoksi. Kokonaistulos riitti kuitenkin jatkoon – ja se oli tärkeintä.
Toisen "tasapelispesialistin" Nikon perjantain saldo oli tappio ja tasapeli, mikä sekin riitti siihen, että ottelut jatkuivat vielä lauantain puolella. Ensikertalaisen minimitavoite lienee jo täyttynyt, ja aina yhtä huoleton Niko pääsi hyvillä mielin valmistautumaan seuraavan päivän jatkokamppailuihin.
Ensimmäisestä MM-kisapäivästä tuli lopulta todella pitkä rupeama niin ottelijoille kuin tuomareillekin. Alkusarja piti saada alun myöhästymisestä huolimatta läpi perjantain aikana, joten viimeiset ottelut venyivät yli iltayhdeksään. Balkanilainen pimeys oli jo laskeutunut, kun joukkueemme tallusti takaisin hotellille. Oli hyvin ansaitun illallisen ja levon aika.
Lauantaina taisteltiin mitaleista Lauantai alkoi kuin perjantaikin: aamiaisen jälkeen tavarat kantoon ja ensimmäisinä kisapaikalle. Tällä kertaa vastassa olivat tosin hallin tehokkaat siivoojat, jotka kieltäytyivät päästämästä ketään sisään ennen tasan kello yhdeksää. Maagisen kellonlyömän jälkeen ohjelmassa oli pieni mattojumppa, sillä kehien määrää vähennettiin jatkosarjassa kuudesta neljään ja ottelualustoina toimivat matot oli koottava uudelleen. Järjestelystä tuli suomalaisen insinööritaidon voimannäyte: iskuryhmämme kunnostautui kokoamalla vauhdilla kaksi alustaa, kun muut paikalle osuneet vielä ihmettelivät ensimmäistään.
Ottelumäärän vähetessä meidän tuomareidenkin urakka helpottui: kuhunkin kehään saatiin kolmen sijaan viisi arvostelutuomaria jatoimiva vuorottelujärjestelmä, jolloin yksi oli aina lepovuorossa. Muutenkin päivän työmäärä tuntui perjantain maratonurakan jälkeen liki köykäiseltä. Ottelut olivat tosin alkusarjaa selvästi tasokkaampia ja samalla myös tasaisempia, joten viisi arvostelutuomaria oli tarpeen.
Suurin osa suomalaisista oli siis tulessa vielä lauantainakin. Eliaksen ensimmäinen vastustaja oli Slovenian Matic. Kehäolemukseltaan hieman epävarman oloinen slovenialainen osoittautui kuitenkin kelpo ottelijaksi ja vei jännittävän ja äärimmäisen tasaisen ottelun lopulta nimiinsä niukalla hajaäänituomiolla. Matic selvisi sarjassa lopulta mitaleille asti, joten kaukana ei ollut Suomenkaan mitali. Nuorelle Eliakselle jäi viimeisestä ottelustaan hampaankoloon varmasti jotakin, jonka satoa korjataan tulevissa kisoissa.
Katjan toisen päivän ensimmäinen vastus oli ranskalainen hallitseva Euroopan mestari, joka oli vielä liian kova pala purtavaksi. Tiekatkesi sisukkaan taistelun jälkeen tähän puolivälieräotteluun. Niko puolestaan hävisi iranilaiselle vastustajalleen hajaäänin, Tomi otti luovutusvoiton bulgarialaisesta ja hävisi sitten puolivälierän Serbian Odzicille, joka pääsi finaaliin astihäviten siinä Algerian Karoumille.
Annukan puolivälierä Kiinan Baota vastaan lähti menemään heti alusta väärille raiteilleen. Kiinalaisen outo tyyli yhdistettynä kehätuomarin tiukkaan linjaan sekoitti peliä, eikä Annukka oikein missään vaiheessa saanut otetta hyvin liikkuneesta ja yksittäisiä tekniikoita viljelleestä kiinalaisesta. Tasoltaan varsin vaatimaton ottelu meni kiinalaiselle kaikin tuomariäänin.
Maailman parasta assaut-savatea
Suomalaisten ottelijoiden tien katkettua viimeistään puolivälieriin jäi joukkueesta viimeisenä jännitettävää minulle ja Reikolle: valittaisiinko meidät tuomareiksi finaaleihin? Pian ratkesi, että pääsimme nauttimaan finaaleista puhtaasti katsojina, ilman velvoitteita. Suoraan sanottuna en ollut kahden päivän urakan jälkeen asiasta erityisen pahoillani, mutta Reiko tuntui aidosti pettyneeltä. Maantieteellinen tasapuolisuus lienee painaneen tuomareiden valinnassa vähintään yhtä paljon kuin pätevyys.
Lauantain finaaleissa nähtiin maailman parasta assaut-savatea – ja se oli huikaisevaa katseltavaa! Mikä parasta, laji ei ole enää vain ranskalaisten yksinoikeus. Vaikka Marseljeesia toki kuultiin palkintoseremonioissa, niin kansallislaulu soi myös niin algerialaisille, kroatialaisille kuin vahvalla edustuksella (niin kehässä kuin kabineteissakin) paikalla olleille serbialaisille. Erityisesti naisten 60 kilon sarjan voittaneen kroatialaisen Horvatin liikutus palkintokorokkeella oli mieleenpainuvaa.
Kun finaalit oli saatu pakettiin, oli vuorossa vapaata seurustelua päättäjäisillallisella. Hotellin allasosastolle oli järjestetty notkuvat pitopöydät, joiden antimet kävivät kaupaksi. Juhlat jatkuivat kansainvälisen seurustelun merkeissä iltamyöhään ja aina aamuvarhaiseen asti. Ja siinä suomalaiset pärjäsivät! Pikkutunneilla pari joukkueemme jäsentä löysi itsensä uima-altaasta – ystävällisten joukkuetovereidensa toimesta. Aamuviideltä oli suurimmalle osalle joukkueesta kotiinlähdön aika, samoilla eväillä kuin tullessakin: silmät punaisina valvotun yön jäljiltä.
Tavoitteena ensi vuoden EM-kisat MM-kisat olivat varmasti kaikille osallistujille, tai ainakin meille ensikertalaisille, silmiä avaava kokemus. Osallistujia oli kaikkiaan 32 maasta ja neljästä eri maanosasta. Ranskankielinen maailma, erityisesti Ranskan entiset Pohjois-Afrikan siirtomaat, oli luonnollisesti hyvin edustettuna, mutta kisoissa oli mukana myös kaukaisempia maita. Esimerkiksi vahvan kansallisen kamppailulajiperinteen Japani on ollut jo useita vuosia vahvasti mukana myös savatessa, ja tänä vuonna näimme arvokisoissa ensimmäistä kertaa myös Kiinan joukkueen.
Savate on lajina selvästi nousussa muuallakin kuin Suomessa. Vaikka suomalaisten menestys jäikin tänä vuonna tavoitteista, suunta on kuitenkin eteenpäin ja toiminta vahvistumassa. Koossa on pitkästä aikaa suuri kilparyhmä, ja ringistä löytyy myös nuoria kykyjä. Kilparyhmän harjoittelu päätettiin vakiinnuttaa ympärivuotiseksi – tavoitteena menestys ensi vuoden EM-kisoissa. Se ei ole ainakaan joukkuehengestä kiinni: Bulgarian MM-kisoissa kaikki tukivat toisiaan terve pilke silmäkulmassa.
Kaiken kaikkiaan Bulgarian kisareissu oli kokemus, jota ei ihan heti unohda. Ei ihme, että jokainen ottelija totesi lähtevänsä ensi vuonna uudelleen. Ja mukana ajattelin olla minäkin. Verkkareissa, otteluasussa tai valkoisessa paidassa.
Teksti: Peki Kuusinen Kuvat: Marja Aho