Suomalaisille kaksi hopeaa ja kulta WTKA Martial Marathon -kutsukilpailuissa
Savatea milanolaisittain Suomesta suuntasi neljän hengen joukkue kohti Italian Toscanassa, Marina di Carrarassa, marraskuun alussa 2012 järjestettyjä WTKA Martial Marathon -kutsukilpailuja. Annukka Volotinen, Elias ja Christer Andersson lähtivät etujoukkona kohti ensimmäistä määränpäätä, Milanoa. Tarkoituksena oli käydä tutustumassa milanolaiseen harjoitteluun vierailemalla Italian savateliiton presidentin, Alfredo Lallon, salilla.
Lallon sali sijaitsee Gallaratessa, lähellä Malpensan lentokenttää, erään päiväkodin kellarissa. Salin sisäänkäynnissä uusia vierailijoita tervehti ensimmäiseksi kookas, haukkuva koira – kulkukorttijärjestelmä tämäkin! Salilla oli pienen kehän ja säkkialueen lisäksi oma tilansa myös kuntoilulaitteille. Italialaispresidentti Lallo ohjasi savateryhmän lisäksi samanaikaisesti myös potkunyrkkeily- ja nyrkkeilytreenejä.
Lallon tekniikkaharjoitukset poikkesivat jonkin verran siitä, mihin olemme Suomessa tottuneet, ja se lisäsi kiinnostustamme. Annukka innostui uusista ideoista ja lupasi tuoda niistä muutaman tuliaisiksi suomalaisille harrastajille.
Kohti punnituksia Kohta saapui Milanoon myös Suomen loppujoukkue, eli Susanna Hurme, ja säntäsimme nauttimaan italialaisesta keittiöstä. Seuraavana aamuna suuntasimme vuokra-autolla, Annukka kuskina, Milanosta kohti kisapaikkaa, Marina di Carraraa ja Carrarafieren messualuetta, jossa oli vuorossa iltapäivän punnitukset. Reilun 300 kilometrin ajomatkalla ehdimme pysähtyä Parmassa, kävelemässä ja kahvilla.
Alfredo Lallo saapui punnituspaikalle italialaisen täsmällisesti hieman yli tunnin myöhässä, mikä venytti kilojen mittaamisen alkamista. Tämän jälkeen suuntasimme navigaattorin avulla kohti hotellia. Muutaman mutkan ja tullitielle eksymisen jälkeen löysimme Lidossa, noin 35 kilometrin päässä Carrafierestä, sijaitsevan hotellimme.
Söimme Unkarin joukkueen kanssa illallisen hotellilla, jonka jälkeen pääsimme vihdoinkin nukkumaan. Raskas matkapäivä oli takana.
Savate ensimmäistä kertaa mukana Saatuamme tiedon savatekisoista Italiassa, luulimme lähtevämme pienehköön kamppailulajitapahtumaan. Lähdön lähestyessä meille selvisi, että kyse olikin WTKA-liiton (World Traditional Karate Kickboxing Kung Fu & All Styles Association) maailmanmestaruuskisoista, joissa oli mukana kahdeksan eri kamppailulajia. Kisoihin osallistui yli 5 000 urheilijaa, viideltä mantereelta ja yli 90 eri maasta! Ratkaistavana oli 40 maailmanmestaruutta – muun muassa karaten, kung fun, vapaaottelun, taekwondon ja thainyrkkeilyn.
Savate (assaut) sekä canne de combat olivat Italian savateliiton organisoimina ensimmäistä kertaa mukana WTKA:n massiivisessa tapahtumassa. Savate oli näytöslajina, ja tavoitteena oli lisätä lajin tunnettavuutta muiden kamppailulajiharrastajien keskuudessa. Kilpailijoita savatessa oli neljän italialaisen savateseuran lisäksi Ranskasta, Unkarista, Sloveniasta ja Suomesta. Yhteensä otteluita käytiin lähes 60.
Erät olivat yllättäen minuutin pituisia, joten ero totuttuihin puolentoista ja kahden minuutin eriin oli selvä. Ottelut tuntuivatkin jäävän osin vajaiksi sekä katsojan että ottelijan näkökulmasta. Toisaalta tempo otteluissa oli kova, kun käytettävissä oleva aika oli viety lähes minimiin. Vaikka ottelut, joissa oli kolme kertaa minuutin erät, olivatkin kokeilemisen arvoisia, koko Suomen joukkue on sitä mieltä, että erien pituus olisi jatkossa vähintäänkin puolitoista minuuttia.
Annukka näytti kaapin paikan Suomalaisista astui ensimmäisenä kehään Elias Andersson alle 70 kilon sarjassa, vastassa italialainen Davide Versarin. Ottelu oli kokonaisuudessaan tasainen, mutta sen edetessä Eliaksen onnistui saada yliote ja kerätä riittävästi osumia 2-1-voittoon.
Elias eteni voitollaan semifinaaliin, jossa Italian Marco Gaggero perui osallistumisensa. Tämän myötä Elias pääsi suoraan finaaliin, jossa vastassa oli savaten emämaan Ranskan Maxime Masante. Ranskalaisille tuttuun tyyliin Masante piti etujalkaansa jatkuvasti ”armeessa” ja ryöpytti potkujaan. Suomen ”El Chico” ei löytänyt riittävää vastalääkettä tähän hankalaan tyyliin, joten ranskalainen otti lopulta 3-0-voiton. Eliakselle kuitenkin hopeaa, onneksi olkoon!
Christer ”El Grande” Anderssonin ottelu-urakka alle 85 kilon sarjassa alkoi ensimmäisen vastuksen, Unkarin Tamas Vargan, luovutuksella, joten Christer eteni suoraan finaaliin slovenialaista Gregor Gajsekia vastaan. Finaalista tuli ripeätempoinen ja suhteellisen siisti kamppailu, jossa Christer kärsi 3-0-tappion.
Susanna Hurme alle 65 kiloisissa sai ensimmäisenä vastaansa Ranskan Marie Torrenten, joka käytti ranskalaisittain jatkuvasti etujalan chassea. Tasaväkinen ottelu päättyi tuomariäänin 1-2 Torrenten eduksi. Susannan ottelut päättyivät tähän. Torrente voitti chassellaan seuraavaksi Italian Roberta Mistrangelon ja eteni finaaliin.
Suurimmat odotukset olivat Annukka Volotisen harteilla. Susannan kanssa samassa sarjassa otellut Annukka aloitti suoraan semifinaalista, jossa hän sai vastaansa slovenialaisen Polona Mihalicin. Annukka nappasi 3-0 voiton ja eteni finaaliin, jossa vastassa oli Susannan niukasti voittanut Ranskan Marie Torrente. Annukka näytti kaapin paikan ranskalaiselle ilman suurempia ongelmia ja kuittasi ansaitusti kultaa selvällä 3-0 voitolla! Finaali oli teknistä taistelua, joten tahti pysyi verrattain rauhallisena läpi ottelun, mikä sopi Annukalle.
Annukka Volotinen ehti kilpailusuoritustensa lisäksi toimia arvostelutuomarinakin. Rankimman tuomarointiurakan suoritti kuitenkin Bulgarian MM-kisoistakin tuttu italialainen kehätuomari, joka tuomitsi tyylillä ja kärsivällisesti päivän kaikki lähemmäs 60 ottelua. Todellista omistautumista!
Jälkimietteitä
Oli mielenkiintoista seurata myös muita kamppailulajeja, joskin omat ottelut veivät ajan siinä määrin, että se jäi valitettavan vähäiseksi. Savatetatamin lähellä oli kaksi kehää, joissa kamppailtiin thainyrkkeilyssä, sekä vapaaotteluhäkki. Kokonaisuudessaan tapahtuma oli melkoinen sekamelska, jossa järjestelyt oli hoidettu enemmänkin katsojien kuin ottelijoiden ehdoilla.
Ottelualueet olivat rauhattomia ja melko ahtaasti vierekkäin. Mitään tilaa tavaroille, lepäämiselle saati kunnon verryttelyaluetta ei ollut. Mikäli savate on jatkossa mukana, toivokaamme, että seuraavalla kerralla käytännön järjestelyt kunnioittavat enemmän ottelijoita.
Kaiken kaikkiaan kisat menivät hyvin ja ainakin mitaleissa tavoitteet tuli saavutettua. Vähemmän kokeneet kisaajat saivat lisää oppia ja rutiinia. Tästä on hyvä jatkaa talven ja kevään koitoksiin.
Teksti: Susanna Hurme
Kuvat: Christer ja Elias Andersson