Huumeita ja MM-otteluita
Harvinainen artikkeli ammattinyrkkeilyn kulissien takaa: John 'Bam Bam' Johnsonin riipaiseva elämäntarina.
John Michael Johnson alias Bam Bam on WBA-liiton ex-maailmanmestari Texasin San Antoniosta ja kolmen lapsen isä. Amatööreissä Johnsonin saldoksi tuli 116 ottelua, joista voittoja 102. Ammattilaisena, vuosina 1986–2002, hän ehti otella 39 kertaa, joiden 30 voitosta 23 tuli tyrmäyksellä. Johnson otteli yhteensä seitsemän kertaa eri liittojen MM-titteliotteluissa.
”Rakastan nyrkkeilyä, olen aina rakastanut nyrkkeilyä. Ei riitä, että sinulla on nopeutta ja voimaa, sinulla täytyy olla myös sydäntä”, Bam Bam korostaa. Vuonna 1968 syntynyt, 44-vuotias nyrkkeilylegenda jatkaa: ”Lapsuudessani minulla ei ollut koskaan kotia. Olen varttunut sukulaisteni nurkissa, koulukodissa ja valmentajieni luona. Olen kasvattanut itse itseni.”
Bam Bam varttui lapsuutensa Yhdysvaltain San Antoniossa, varsin köyhässä ja väkivaltaisessa lähiössä, josta käytettiin nimeä Circle. Huumeet ja ampumiset olivat arkipäivää 1980- ja 1990-luvuilla. ”Olin noin kymmenisen vanha, kun aloin polttaa pilveä. Muistan, kun isoäitini kääri minulle aina kerralla tasan 15 marijuanajointtia ja huusi perääni, että tule hakemaan sitten lisää, jos loppuu. Äitini kanssa aloitin kokaiinin käytön 14-vuotiaana, josta tuli myöhemmin suosikkihuumeeni. Ei siinä mitään kovin ihmeellistä ollut – kaikki asuinympäristössäni käyttivät aineita. Isääni en ole koskaan tavannut.”
”Poltin koulun yhdeksänvuotiaana” ”Pienestä koostani huolimatta muistan lapsuudestani sen, että osasin käyttää nyrkkejäni. Se oli monesti ainoa vaihtoehto. Jos näytti pelkäävänsä, niin ongelmia tuli. Jouduin ensimmäisen kerran kunnolla viranomaisten kanssa tekemisiin, kun poltin koulun yhdeksänvuotiaana. Olin ollut riidoissa rehtorin kanssa ja uhannut, että ensi yönä polttaisin koulun, ja niin myös tein. Jäin kiinni ja minut siirrettiin pariksi vuodeksi nuorille rikollisille tarkoitettuun koulukotiin. Silloin pääsin ensimmäisen kerran paikallisiin uutisiin ja lehtiin.”
”Olin myös ylivilkas ja minut todettiin ADHD-lapseksi. Myös muita ongelmia tuli, ja minut erotettiin koulusta lopullisesti. Kotonani kävi opettaja tunnin päivässä, missä ikinä satuinkaan asumaan”, Bam Bam kertaa lapsuuttaan.
”Tyrmättyäni tunsin olevani taivaassa” Bam Bamin elämä sai käänteen hänen ollessaan 11-vuotias, kun hän käveli kaveriporukkansa kanssa nyrkkeilysalin ohitse. ”Ovi oli auki ja menimme sisään. Näin siellä muutamia nyrkkeilysäkkejä ja kehän. Kehässä huomasin minua päätä pitemmän kaverin. Heti ensimmäisissä harjoituksissani totesin valmentajalle, että haluan otella häntä vastaan. Tyrmäsin hänet toisessa erässä, ja tunsin olevani taivaassa. Olin löytänyt ensimmäisen asian tässä maailmassa, missä koin olevani hyvä”, Bam Bam muistelee ensikosketustaan nyrkkeilyyn. ”Tein samalla vaikutuksen salin valmentajaan, jonka nimi oli Joe Rodriquez, ja hän alkoi valmentaa minua.”
Tästä alkoi Bam Bamin yli 20 vuotta kestänyt nyrkkeilyura. ”Olin harjoitellut kaksi viikkoa, kun pääsin ensimmäiseen viralliseen nyrkkeilyotteluuni. Painoin alle 30 kiloa ja tyrmäsin vastustajani heti ensimmäisessä erässä. Merkittävin saavutukseni amatööreissä oli varmasti USBA:n (United States Boxing Association) järjestämä kansallinen nyrkkeilyturnaus. Ottelin seitsemän ottelua ja tyrmäsin jokaisen vastustajani. Siitä on muistona kisapaikan seinällä Austinissa yhä taulu, jossa on maininta noista otteluistani. Olin tuolloin 14-vuotias.”
”Asuin valmentajani Joe Rodriquezin luona monta vuotta. Hän kohteli minua aina hyvin, vaikka hänellä oli neljä alle kouluikäistä lasta ja rahaa vähän. Rodriquez ehti valmentaa minua kahdeksan vuotta. Hänellä oli myös omat ongelmansa – ja hänet ammuttiin, kun täytin 19 vuotta. Rodriquez oli kaikin tavoin hyvä mies. Hän huomasi vahvuuteni jo ensimmäisissä harjoituksissa ja luotti minuun kaikessa”, Bam Bam muistelee edesmennyttä valmentajaansa. Bam Bam ehti otella amatööreissä 116 ottelua, joista voitti 102 kamppailua.
”Kokaiinin syövyttämät sieraimeni” Bam Bam meni naimisiin nykyisen vaimonsa Sandran kanssa jo 16-vuotiaana, jonka kanssa hän sai heti perään ensimmäisen lapsensa. ”Nyt en tarvinnut enää lisää pokaaleja, vaan rahaa perheeni elättämiseksi. Olin harjoitellut ja sparrannut siihen asti aina vain ammattilasten kanssa, joten siirtymisessäni rahakehiin ei ollut mitään ihmeellistä. Ottelin ensimmäisen ottelun ammattilaisena kesällä 1986, jolloin olin 17-vuotias.”
Kymmenennessä ottelussa paidattomana tuli vastaan Johnny Tapia Arizonan Phoenexissa vuonna 1989. ”Muistan ottelun hyvin, sillä olin juhlinut yhtä soittoa kolme päivää ennen tuota kovaa matsia. Lääkäri sanoi lääkärintarkastuksessa, että sinähän haiset alkoholilta, ja pudisteli järkyttyneenä päätään, kun katsoi kokaiinin syövyttämiä sieraimiani. Hävisin ottelun Tapiaa vastaan. Myöhemmin meistä tuli hyvät ystävät ja juhlimme usein yhdessä.”
Johnny Tapian lyhyt ja hullu elämä Johnny Tapian elämä oli kaikkea muuta kuin tuhkimotarina – lukuun ottamatta hänen nyrkkeilyllisiä saavutuksiaan. Hänen isänsä murhattiin ennen kuin hän oli syntynyt. Johnny joutui lapsena todistamaan näkyä, kun hänen äitinsä sidottiin lava-autoon, raiskattiin ja puukotettiin kuoliaaksi. Äitinsä kuoleman jälkeen Johnny varttui lapsuutensa isoäitinsä luona.
Keväällä 2007 Johnny Tapia vietiin sairaalaan kriittisessä tilassa kokaiinin yliannostuksesta Albuquerquessa, New Mexicossa. Seuraavana päivänä hänen sisarensa poika ja hänen lankonsa kuolivat auto-onnettomuudessa, kun olivat matkalla katsomaan Johnnya sairaalaan. Viime kesänä 2012 Tapia löydettiin kuolleena kotoaan. Kuolemaan ei katsottu liittyneen rikosta.
Yhdeksänvuotiaana nyrkkeilyn aloittaneesta Johnny Tapiasta oli ehtinyt tulla ennen 45-vuotiaana tapahtunutta kuolemaansa yksi maailman kaikkien aikojen parhaista nyrkkeilijöistä. Hän ehti saavuttaa hienon uransa aikana viisi maailmanmestaruutta, kolmessa eri liitossa. Hänen taiteilijanimensä "Mi Vida Loca" (”Hullu elämäni”) kertoo jotain olennaista hänen elämästään.
San Antonion oma poika voittaa maailmanmestaruuden Keväällä 1994 Bam Bam sai tilaisuuden otella WBA-liiton maailmanmestaruudesta siihen asti voittamatonta (32-0) Junior Jonesia vastaan. ”Managerini Eddie Garcia tuli käymään ja kertoi, että tämä mahdollisuus koitti, kun hänen toinen suojattinsa, harjoituskaverini ja ystäväni Robert Quiroga oli estynyt ottelemasta. Soitin heti valmentajalleni Tony Ayalalle ja sanoin, että olen valmis. Hän tokaisi siihen, että niin on hänkin.”
”Valmistautuessani tähän toistaiseksi urani kovimpaan otteluun, vietin elämäni pisimmän täysin raittiin jakson, yhteensä kuusi viikkoa. Muutin pois kotoani managerini luokse varmistaakseni täydellisen valmistautumisen. Ja olihan se hienoa päästä ottelemaan nyrkkeilyn mekkaan, Caesars Palaceen, Las Vegasiin. Vaikka osuin neljännessä erässä hyvin Junior Jonesia ja tämä kävi lattiassa, niin olin kuitenkin häviöllä, kun yhdestoista erä alkoi.”
”Valmentajani Tony Ayala sanoi erätauolla, että jos haluat voittaa ottelun, niin sinun on tyrmättävä vastustajasi. Niin myös tein – ja tyrmäsin Junior Jonesin yhdennessätoista erässä. Ja siitä alkoivat juhlat. Kun saavuimme Texasin San Antonion lentokentälle, niin koko vastaanottoaula oli tupaten täynnä ihmisiä juhlistamassa, kun kaupungin oma poika oli voittanut maailmanmestaruuden. Juhlia lentokentän aulassa tahditti mexicolainen mariacchi-orkesteri. Mestaruuteni oli viikon päivät ykkösuutinen niin televisiossa kuin lehdistössä. Lehdet olivat täynnä juttuja myös menneisyydestäni.”
”Juhlin kolme kuukautta yhteen menoon” Bam Bamia ei ole koskaan kiinnostanut, mitä hänestä kirjoitetaan lehdissä. ”Olen aina vastannut ja kertonut rehellisesti, mitä minulta on kysytty. On se sitten koskenut huumeiden käyttöäni tai ihan mitä tahansa. Minulla ei ole mitään syytä peitellä asioita, joita olen elämässäni tehnyt. Olen myös ollut vaimolleni aina uskollinen”, Bam Bam muistuttaa.
”Sain maailmanmestaruusotteluni voitosta 180 000 taalaa, joka oli siihen aikaan todella paljon rahaa. Olin elänyt koko elämäni niukkuudessa ja nyt minulla oli yhtäkkiä käytössäni valtava rahasumma. Ostin itselleni kaksi autoa ja vaimolleni pinkin värisen Porschen. Lisäksi palkitsin itseni kilolla kokaiinia, joka maksoi siihen aikaan 15 000 dollaria. Juhlin kolme kuukautta yhteen menoon. Välistä valvoin viikonkin nukkumatta lainkaan, jonka jälkeen saatoin nukkua kolme vuorokautta yhtä kyytiä. Kului kuutisen kuukautta ja koko rahasumma oli tuhlattu autoihin, huumeisiin ja drinkkeinä kavereille.”
Robert Quirogan muistoajoissa yli 10 000 motoristia John "Bam Bam" Johnsonista oli tullut hänen kotikaupunkinsa San Antonion toinen nyrkkeilyn maailmanmestari. Ensimmäinen maailmanmestari oli Robert Quiroga, jonka kanssa Bam Bam oli harjoitellut juniorivuosistaan lähtien. He myös juhlivat paljon yhdessä.
Elokuussa 2004 Bandidos-moottoripyöräkerhon jäsen Ricky Merla puukotti 34-vuotiaan Robert Quirogan. Murhaa seuranneena päivänä moottoripyöräkerho Bandidos antoi paikalliselle medialle virallisen tiedotteen, jossa se tuomitsi teon ja kertoi, ettei murhalla ollut mitään tekemistä heidän kanssaan, vaan se oli heistä riippumaton yhden ihmisen teko.
Maailmanmestarinyrkkeilijä Robert Quirogan kuolema järkytti syvästi noin miljoonan asukkaan San Antonion kaupunkia. Ricky Merla tuomittiin 40 vuodeksi vankeuteen ilman mahdollisuutta ehdonalaiseen. Nyrkkeilyn suosiosta kaupungissa kertoo se, että Quirogan muistoajoihin pari viikkoa kuoleman jälkeen osallistui yli 10 000 motoristia.
Surmattu maailmanmestari Robert Quiroga muistetaan yhdestä kaikkien aikojen verisimmistä IBF:n MM-otteluista, jonka hän kävi Akeem Anifowoshea vastaan. Nigeriasta Yhdysvaltoihin muuttanut 23-vuotias Anifowoshe menetti ottelun jälkeen tajuntansa kärsien verihyytymistä ja vietiin kiireellä leikattavaksi sairaalaan. Anifowoshe ei ollut hävinnyt urallaan vielä kertaakaan; takana oli 23 voittoa, joista 18 tyrmäyksellä. Arvostettu The Ring -lehti valitsi tämän kamppailun Vuoden 1991 otteluksi.
Ottelun jälkeen alkuperältään nigerialainen Anifowoshe syyllistyi rikoksiin Las Vegasissa ja hänet karkotettiin takaisin Nigeriaan. Siellä hän yritti comebackia vuonna 1994 lyyhistyen lattiaan ensimmäisissä harjoituksissaan – kuollen 26-vuotiaana.
Kaikki ottelupalkkiot huumeisiin John "Bam Bam" Johnson puolusti noin kolmen kuukauden kuluttua Junior Jonesia vastaan käymästään ottelusta WBA-liiton MM-titteliään. Ottelu käytiin Thaimaassa heinäkuussa 1994 ja vastassa oli Daorung Chuwatana kotiyleisönsä edessä.
”Se koko matka oli täysi fiasko. Ensimmäisessä erässä thaimaalainen puski päällään silmäkulmani auki eikä ottelua voita jatkaa. Ja vielä kaiken kukkuraksi Chuwatana tuomittiin teknisellä tyrmäyksellä ottelun voittajaksi. Tämän jälkeen ottelin seuraavat kahdeksan matsia voitokkaasti, kunnes yritin voittaa IBF-liiton maailmanmestaruuden Etelä-Afrikan Johannesburgissa vuonna 1999 – vastassa oli Lehlo Ledwaba.”
Bam Bamin valmistautumisessa MM-tittelinsä puolustamiseen oli omat ikävät ongelmansa. ”Pari viikkoa ennen ottelua pitkäaikainen managerini Eddie Garcia ammuttiin ryöstön yhteydessä. Olin allapäin – olin aina luottanut Eddieen. Otteluni Johannesburgissa sujui kuitenkin hyvin ja ottelun päätteeksi vastustajani nosti käteni voiton merkiksi ylös. Tuomarit näkivät tuloksen kuitenkin eri tavalla ja minut tuomittiin häviäjäksi. Tämän jälkeen olin noin kuukauden päivät erittäin masentunut.”
Bam Bam otteli harvakseltaan. ”Kaikki ottelupalkkiot, mitä ansaitsin, menivät melkein saman tien kokaiiniin. Minulla oli siihen varsin korkea toleranssi ja saatoin 'nokkasta' yhdessä illassa 5 000 taalan edestä. Pikku hiljaa aloin löytää jälleen motivaatiota myös ottelemiseen, kun takanani oli muutama hiljaisempi vuosi. Tarvitsin myös rahaa.”
Vuoden 2001 comeback ”Vuonna 2001 tein onnistuneen comebackin voittamalla neljä ottelua putkeen”, Bam Bam muistelee. Arvostettu The Ring -lehti valitsi John Michael Johnsonin paluun nyrkkeilykehiin vuoden 2001 comebackiksi. Tuon tittelin ovat voittaneet muun muassa sellaiset nyrkkeilysuuruudet kuin Roberto Duran, Iran Barkley, Georg Foreman, Kostya Tszyu, Vitali Klitschko ja Floyd Mayweather Jr.
Nyrkkeilyn raamattuna tunnettu The Ring -lehti kirjoitti toukokuun 2002 numerossaan Bam Bamin comebackista seuraavasti: ”Moni ehti jo luulla, että nimensä huumeisiin ja alkoholiin tahrannut entinen WBA-liiton mestari oli jo entinen nyrkkeilijä. Johnson oli eri mieltä asiasta. Neljä voittoa peräkkäin, mukaan lukien tyrmäysvoitto Augie Sanzhezista ensimmäisessä erässä, nostivat Johnsonin sille paikalle, missä hän oli ennen IBF-liiton MM-ottelua Lehlo Ledwabaa vastaan Johannesburgissa.”
Bam Bamin osakkeet nyrkkeilijänä nousivat entisestään, kun hän nöyryytti kovan Antonio "Chelo" Diazin elokuussa 2002. Kuukautta myöhemmin Bam Bam tyrmäsi kokeneen Harold Greyn.
Takimmaisella suoralla on tuhoisat seuraukset Tarvittiin vielä yksi laatuottelu suurelle yleisölle, joka todistaisi, että John Michael Johnson olisi yhä maailmanluokan ottelija. Tähän tarjoutui oiva tilaisuus, kun IBA-liiton haastajan paikka Augie Sanchezia vastaan annettiin Johnsonille vain kymmenen päivää ennen ottelua. MM-titteliottelun luultiin olevan Sanchezille ainoastaan niin sanottu walk-over fight .
Bam Bamin mahdollisuuksia ei nostanut erittäin lyhyt valmistautumisaika eikä se, että hän joutui pudottamaan painoaan vielä kahtena viimeisenä ottelua edeltäneenä päivänä yli seitsemän kiloa. Kaikki olivat sitä mieltä, että Bam Bam oli ottamassa tyhmän riskin. Ottelua ehti kulua kuitenkin vain 31 sekuntia, kun Bam Bamin takimmaisella suoralla oli tuhoisat seuraukset. Sanchez jäi iskun jälkeen makaamaan kanveesille selälleen – useiksi minuuteiksi liikkumattomana.
Bam Bam oli ostanut edellisten otteluiden palkkiorahoilla itselleen luksustason auton. Heti Sanchez-ottelun jälkeen auto varastettiin ja löydettiin poltettuna. Vain metallirunko oli jäljellä. Bam Bam kuittasi asian totuttuun tapaansa olan kohautuksella. Hän totesi, että hänen nyrkkeilyurallaan olisi ollut sama lopputulos kuin poltetulla autolla, jos hän ei olisi omistautunut uudelleen nyrkkeilylle vuonna 2001.
John Michael Johnson piti vuosina 2002–2010 omaa salia nimellä Bam Bam Boxing Club. Tilasta jouduttiin luopumaan, kun se meni myyntiin.
Intiaanigeenit ja ADHD ”Koko urani on ollut kuin jojo. Silloin, kun on harjoiteltu, on treenattu kovaa – ja vastaavasti on juhlittu yhtä kovaa”, Bam Bam korostaa. ”Kun harjoittelin, en pitänyt koskaan lepopäiviä. Tunnin juoksuharjoituksen tein aamulla kello viiden ja kuuden välillä, ja 2–3-tunnin lajiharjoituksen tein iltapäivällä. Olen aina rakastanut juoksemista.”
”Nykyjään juoksen yöllä puoli neljän aikaan ja työni muuttofirmassa aloitan aamulla puoli kuudelta. En tiedä, johtuuko hyvä kestävyyteni intiaanigeeneistäni vai siitä, että olen ADHD. Olen pystynyt aina sparraamaan 15–20 erää ilman sen suurempaa väsymistä. Voi kuulostaa hullulta, mutten ole koskaan tuntenut olevani väsynyt. Myöskään painonpudotus ja kuumuus eivät ole koskaan häirinneet harjoitteluani, vaikka esimerkiksi salini Zarzamora Street Gymin mittari nousee kesäisin helposti yli 50 asteeseen.”
”Voimaa olen aina hankkinut pelkästään oman kehon painolla. Lajiharjoituksen rutiineihin kuului 1 000 punnerrusta eri kulmissa, sekä saman verran erilaisia kyykkyjä jaloilla. Voima ja nopeus ovat olleet aina suurimmat vahvuuteni nyrkkeilyssä.”
”Kadun montaa asiaa elämässäni” Bam Bam toteaa, että nyrkkeily on ollut hänelle aina luonnollista ja helppoa. ”Ennen tärkeitä otteluita muutin aina pois kotoani managerini luokse asumaan, jotta pysyin poissa juhlimisesta. Olen koko urani ajan käyttänyt huumeita sekä polttanut tupakkaa kolmekin askia päivässä. Olen aina kuitenkin kunnioittanut valmentajaani Tony Ayalaa – enkä ole koskaan mennyt aineissa salille. En ole myöskään koskaan käyttänyt aineita lasteni nähden.”
”Kadun kuitenkin montaa asiaa elämässäni, vaikka aikaa ei voikaan kelata taaksepäin. Kun olin esimerkiksi hävinnyt ottelun Angel Chaconia vastaan Puerto Ricossa, joka jäi tähänastisen urani viimeiseksi, minulle tuli lentokoneessa matkalla takaisin todella huono omatunto. Se liittyi nyrkkeilyyn ja aineiden käyttöön. Koputin valmentajaani Tony Aylalaa olkapäähään ja halusin oloani helpottaakseni kertoa, kuinka valtavasti olin käyttänyt aineita koko urani ajan. Lentokentältä lähdin kuitenkin suoraan juhlimaan ja nokkasin kokaiinia kolme päivää tauotta.”
”Kun saavuin kotiini, poltin paksuja jointteja ketjussa koko yön. Makasin selälläni olohuoneen lattialla ja syljin kohti kattoa. Olin raivossani, että kuka sylkee päälleni. Vaimoni heräsi ja ihmetteli käytöstäni. Silloin ajattelin, että nyt saa riittää. Tulin uskoon samana päivänä. Elettiin syksyä 2002. Olen käynyt kirkossa viimeiset kymmenen vuotta kahdesti viikossa. En ole koskenut tänä aikana mihinkään päihteeseen. Ainoa paheeni on ice tea.”
”Olen ollut onnekas” ”Olen Jumalalle kiitollinen, että olen yhä hengissä. Olen käynyt elämässäni niin monta kertaa lähellä kuolemaa. Kolaroin moottoripyörälläni vastatusten auton kanssa. Lensin törmäyksen voimasta kymmeniä metrejä. Kypärää minulla ei ollut. Selvisin onnettomuudesta reisiluuni katkeamisella.”
”Kidnappauksestani Mexicoon uutisoitiin laajasti mediassa, koska olin saanut tuolloin jo nimeä nyrkkeilyssä. Pääsin pakenemaan hyppäämällä parvekkeelta alas. Takaa-ajajani jäi risteyksessä auton alle ja kuoli risteysalueelle. 14-vuotiaana juoksin pakoon takaa-ajajaani, joka yritti ampua minua kahdesti ja hän kaatui. Kaatuessaan maahan hän ampui vahingossa itsensä kohtalokkain seurauksin. Jumalaa saan kiittää myös siitä, että jäin henkiin, kun sain kerran autossa istuessani luodin tuulilasin karmiin, muutaman sentin päähän päästäni.”
”Olen onnekas myös siinä, etten ole koskaan käyttänyt heroiinia enkä meta-amfetamiinia. Ne, jotka lähtivät sille tiellä, ovat kaikki kuolleet. Olen saanut elää myös vapaana suurimman osan elämästäni paria vuotta lukuun ottamatta. Suurin osa kavereistani, joiden kanssa juhlin, ovat joko kuolleet tai istuvat pitkiä vankilatuomioita. Suurin osa heistä ei tule koskaan pääsemään pois vankilasta.”
”Olen löytänyt rauhan” ”En ole käyttänyt huumeita sen takia, että olen elänyt köyhyydessä tai että minua on käytetty lapsena hyväksi. Kaikki syyt käyttää huumeita ovat vain tekosyitä. Itse käytin huumeita, koska rakastin niitä. Rakastin kokaiinia. Kukaan ei koskaan pakottanut minua käyttämään aineita. Olen itse tehnyt elämäni päätökset.”
”Minulla on kolme lasta, joilla kaikilla menee hyvin. Lapsistani nuorin, 18-vuotias Jessica opiskelee vielä. 22-vuotias Alexandra työskentelee pankissa ja 26-vuotias poikani John Jr työskentelee Toyotalla. Lisäksi minulla on kaksi ihanaa lastenlasta Amelia ja Jaylen ja ihana vaimoni Sandra, jonka kanssa olen ollut naimisissa 28 vuotta. Olen löytänyt rauhan – olen tällä hetkellä onnellinen mies.”
Itseluottamusta pursuava 44-vuotias Bam Bam on tiputtanut painoaan roimasti viime kuukausina. Hän on aloittanut harjoittelun valmistautuakseen ensi vuonna koittavaan comeback-otteluun.
Teksti ja kuvat: Jan Lagerbohm (Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja ja asuu tällä hetkellä perheineen San Antoniossa, Texasissa)
Lähteet:
San Antonio Express-News
BoxRec
The Ring-magazine
San Antonio Police Department
Texas Department of Criminal Justice