Savaten suomalainen maailmanmestari Ranskasta – Johanna Askola

Johanna Askola toi Suomelle savatessa kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanmestaruuden. Hän voitti heinäkuussa 2013 Serbian Kladovossa juniorien assaut'n MM-kisoissa sarjansa alle 60 kiloa lähes näytöstyyliin. Savateoppejaan hän ei ole kuitenkaan saanut Suomesta – vaan asuinseudultaan Ranskan Alsacesta.

Johanna Askola toi Suomelle savatessa kaikkien aikojen ensimmäisen maailmanmestaruuden. Hän voitti heinäkuussa 2013 Serbian Kladovossa juniorien assaut'n MM-kisoissa sarjansa alle 60 kiloa lähes näytöstyyliin. Savateoppejaan hän ei ole kuitenkaan saanut Suomesta – vaan asuinseudultaan Ranskan Alsacesta.

Eikä joukkueemme vahvistukseksi tullut mikään turha tyttö, vaan hallitseva Ranskan mestari. Savaten emämaassa kansainvälisiin kisoihin on paikka vain Ranskan mestarilla kussakin painoluokassa. Ja edes päästäkseen ottelemaan maan ykköspaikasta on ensin voitettava paikallinen mestaruus ja kaksi eri alueellista mestaruutta. Eivätkä ne kilpailut ole mitään ystävyysotteluita, vaan raakaa pudotuspeliä, joissa kisa voi olla ohi yhdestä tappiosta. Johannalla oli maailmanmestaruuden jälkeen takanaan 11 peräkkäistä voitettua ottelua.

SERBIYLEISÖN SUOSIKKI

Voitetun Ranskan mestaruuden jälkeen maan savateliiton edustajat olivat jo kyselemässä tuoreelta mestarilta mittoja MM-kisojen edustusasuun, kun heille valkeni, että Johanna Askola oli Suomen kansalainen, ei Ranskan. Liiton puheenjohtaja osoitti todellista urheiluhenkeä ehdottamalla oma-aloitteisesti, että Askolat ottavat yhteyttä Suomen savateliittoon ja kysyvät mahdollisuutta edustaa kisoissa Suomea. Lasse Moision ja Annukka Volotisen ei tarvinnut asiaa edes miettiä: totta kai, tervetuloa mukaan!

Loppu onkin, kulunutta sanontaa käyttäen, historiaa. Alkuerien ja semifinaalin jälkeen takana oli neljä voittoa ja edessä finaali samaa ottelijaa vastaan, jonka Johanna oli voittanut jo kertaalleen Ranskan mestaruuskisojen finaalissa. Maailmanmestaruus ei ollut finaalissa missään vaiheessa uhattuna, vaan tuomio oli yksimielinen ja selvä. Tämän sarjan palkintojenjaossa soi Maamme-laulu.

Finaaliottelussa Johannalla oli myös serbiyleisön tuki takanaan. Vaalea, pitkähiuksinen suomalaiskaunotar aiheutti pienimuotoisen villityksen serbialaisnuorten parissa, ja finaalissa yleisö hullaantui täysin. Meteli oli korviahuumaava ja "Johanna, Johanna" -huudot kaikuivat yleisön kannustaessa suosikkiaan täysin palkein. Ottelun päätyttyä innokkaimmat riisuivat paitansa ja juhlivat mestaruutta kuin omaansa.

SUOMI MM-KISOJEN KOLMANNEKSI PARAS MAA

Henkilökohtaisen mestaruutensa lisäksi Johanna Askola nosti yhdessä Aram Arutjunjanin hopean ja Chia Palkosen pronssin kanssa Suomen kisojen kolmanneksi parhaaksi maaksi. Edellä olivat vain Ranska ja isäntämaa Serbia. Melkoinen saavutus, kun mukana oli sentään monia suurempia joukkueita ja perinteisesti vahvoja maita, kuten Belgia ja aina suurilukuisina arvokisoihin osallistuvat Slovenia ja Kroatia.

Kun Serbian kisojen humu oli laantunut, minulla oli tilaisuus tavata tuore maailmanmestari uudelleen tämän käydessä Suomessa kesälomallaan. Helteisenä elokuun päivänä Savate Clubin takahuoneessa Sörnäisissä istui koko Askolan kuusihenkinen perhe: isä Mika, äiti Merja ja lapset Joni, Jussi, Johanna ja Jere.

Kuinka tuiki tavallinen suomalaisperhe päätyi asumaan Ranskaan ja harrastamaan savatea? Askolat muuttivat Ranskaan vuonna 1998 Mika-isän työn vuoksi. Olihan suomalaisten puutalojen myynti Keski-Eurooppaan huomattavasti kätevämpää Ranskasta kuin Suomesta. "Vaihtoehtoina olivat asuminen Suomessa ja pitkät poissaolot kotoa tai sitten asuminen Keski-Euroopassa, jolloin työmatkoilta pääsisi useimmiten yöksi kotiin", Mika Askola selventää. Lopulliseksi paikaksi valikoitui Katzenthal, 600 asukkaan kylä Colmarin liepeillä Alsacen viinialueella. Paikan valintaan Saksan ja Ranskan rajamailla vaikutti halu tutustua uuteen kulttuuriin ja oppia uusia kieliä.

”OLI HIENOA, KUN SAI EDUSTAA OMAA MAATAAN”

Aluksi oli tarkoitus asua uudessa kotimaassa kaksi ja puoli vuotta, joka venyi neljäksi vuodeksi. Sen jälkeen edessä oli suuri päätös: jäädäkö Ranskaan vai palatako Suomeen. "Päätös ei ollut helppo, mutta lopulta päätimme jäädä Ranskaan", perheen vanhemmat kertovat. Kun päätös oli tehty, äiti-Merjakin palasi työelämään: hän avasi kymmenen vuotta sitten kotikylässään kauneushoitolan.

Vanhemmat lapset olivat Ranskaan muuttaessaan vielä alle kouluikäisiä ja nuorin on syntynyt Ranskassa, joten he ovat kaikki varttuneet ja käyneet koulunsa siellä. Siteet Suomeen ovat säilyneet kuitenkin lujina. Perhe viettää kesälomansa Suomessa, ja muutto takaisin ei ole poissuljettu. "Suomi on kuitenkin kotimaa", perheen nuoret toteavat kuin yhdestä suusta. "MM-kisoissa oli hienoa, kun sai edustaa maataan. Tähän asti olen edustanut vain seuraani", Johanna lisää. Tästä oli mainiona osoituksena myös tytön asuvalinta kisoissa: hän otteli oman seuransa puvussa, mutta sen päälle oli vedetty Suomen joukkuepaita.

MYÖHEMMIN COMBAT-OTTELUIHIN

Ajautuminen savaten pariin oli osittain sattumaa. Mika Askola oli harrastanut Suomessa nyrkkeilyä, joten hän vei kuusivuotiaan Jonin paikalliseen nyrkkeilyseuraan, SAO Colmariin. Valmentaja David DeViveiros otti pojan heti hoiviinsa, tosin ilmoittaen, että laji olisi sitten ranskalainen nyrkkeily, ei englantilainen. Poika innostui lajista, ja innostus oli tarttuvaa: samalle polulle lähtivät yksi kerrallaan perheen nuoremmatkin lapset.

"Emme ole missään vaiheessa painostaneet lapsia harrastamaan juuri kamppailulajeja tai osallistumaan kilpailuihin", Merja korostaa. "He ovat kilpailleet aivan omasta halustaan. Myöskään valmentaja David ei ole painostanut ottelemaan, vaan pikemminkin esteli osallistumista liian aikaisin." Innostusta onkin riittänyt, sillä kilpailuhistoriaa löytyy kaikilta. Jussilla on tilillään combat-ottelukin.

Vanhempien poikien savateharrastus on tällä hetkellä tauolla ulkomailla opiskelun vuoksi, ja tulevalla kaudella Johannakin poistuu ainakin hetkeksi SAO Colmarin riveistä. "Lähden vaihto-oppilaaksi Yhdysvaltoihin, Milwaukeehen", hän kertoo. USA:n Keskilänsi ei ole varsinaisesti tunnettu ranskalaisen nyrkkeilyn ydinalueena, joten lajiharjoittelun suhteen edessä on tauko. Senkin neito on jo tosin kääntänyt mielessään eduksi: "Siellä on varmasti hyviä nyrkkeilysaleja, ja nyt voin keskittyä englantilaiseen nyrkkeilyyn ja parantaa lyöntitekniikkaani."

Oppi tulee varmasti tarpeeseen, sillä Johanna aikoo jatkaa savatea palattuaan takaisin. "Aivan varmasti. Sitä tulee varmasti ikävä. Ja kun siirryn aikuisiin, aion ottaa myös combat-otteluita." Tämä ajatus ei tosin ole Merja-äidille mieluinen. "Pelkään nenäsi puolesta", hän huolehtii.

KOMEAKAARINEN REVERS FIGURE

Johannan maailmanmestaruus noteerattiin Suomen lisäksi myös Askoloiden asuinseudulla Ranskan Alsacessa. Paikallinen lehti teki nuoresta lahjakkuudesta artikkelin jo ennen kisoja, ja mestaruuden jälkeen haastatteluja ovat saaneet antaa sekä valmentaja että Johanna itse. Perheen kotikylä järjestää jopa kansanjuhlan Johanna Askolan kunniaksi, kunhan perhe palaa lomamatkaltaan Suomesta.

Julkisuus ei ole saanut tuoretta maailmanmestaria leijumaan. Liekö sitten suomalaisuutta vai mitä, mutta tätä miellyttävää nuorta naista ei saanut edes yrittämällä kehumaan itseään. Mieluummin hän jakoi kunniaa muille: kannustaville vanhemmilleen ja hyvälle, omistautuvalle valmentajalleen. David DeViveiros olikin epäröimättä valmis matkustamaan lyhyellä varoitusajalla suojattinsa mukana Serbian kisoihin, vaikka se tarkoittikin äkillistä muutosta hänen omiin lomasuunnitelmiinsa.

Hienoisen tiukkauksen jälkeen Johanna suostui analysoimaan sen verran, että menestyksen takana on lapsesta asti jatkunut säännöllinen treenaaminen ja vastustajia parempi tekninen osaaminen. Sitä se todella oli. Neidon lempitekniikkakaan ei jäänyt huomaamatta keneltäkään, joka otteluita katsoi: komeakaarinen revers figure puri vastustajiin kansallisuuteen katsomatta.

Vaihto-oppilasvuoden jälkeen Johannalla on siis edessä siirtyminen aikuisten sarjaan. "Oli hienoa voittaa kaikki nuo mestaruudet juuri nyt, viimeisenä juniorivuotena", hän toteaa. Johanna Askolan omassa ikäluokassa ei enää löydykään vastusta koko maailmasta.

Näin Suomen savatemaajoukkueelle voi jatkossakin olla tiedossa vahvistusta Ranskan Alsacen suunnalta. Eikä välttämättä pelkästään aikuisten sarjassa: perheen kuopus Jere on hänkin sarjassaan hallitseva Alsacen mestari.

Teksti: Peki Kuusinen

Kuvat: Elias Andersson ja Mika Askola