Harjoittelu osana elämää: Mari Laakso
Hyvinvoinnin palapeli – kuinka lisätä omaa hyvinvointia arjessa? Tätä kysymystä pohdiskelee Savate Clubin jäseneksi vuonna 2003 tullut, nykyisin savate formea ja krav magaa harrastava Mari Laakso. Hän on valmistumassa filosofian tohtoriksi, tieteenalanaan ihmisen vahvuuksiin ja voimavaroihin keskittynyt positiivinen psykologia.
Savonlinnasta kotoisin oleva Mari Laakso valmistui sosionomiksi vuonna 2000. Sosionomiksi valmistumisen jälkeen vuoden työskentely toimistohommissa rahastoalalla ei tuntunut omalta jutulta. Työympäristö vaihtui seuraaviksi seitsemäksi vuodeksi elävämmäksi, kun Mari aloitti lastentarhanopettajan työt Espoossa.
”Työ päiväkodissa opetti joustavuutta, spontaanisuutta, hetkessä elämistä sekä pienistä asioista nauttimista ja ihmettelyn taitoa”, Mari muistelee. Lisäksi yksilöllisyyden kirjo tuli esille erilaisten persoonien kanssa työskennellessä – olivatpa kyseessä lapset, työkaverit, vanhemmat tai muut yhteistyökumppanit.
Mari opiskeli töiden ohessa ja myöhemmin kahden lapsen syntymän myötä perhevapailla ollessaan yliopistossa sosiaalipsykologiaa. Hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi vuonna 2013. Kysyttäessä yhtä asiaa, mikä jäi sosiaalipsykologian opinnoista mieleen, Mari vastaa: ”Minua jäi kiehtomaan ryhmässä toimimiseen, sen dynamiikkaan ja ihmisten väliseen vuorovaikutukseen liittyvä moninaisuus. Tähän liittyi esimerkiksi erilaisten roolien ottaminen ja se, kuinka ihmisen näkemys ja käsitys itsestään voi olla hyvinkin erilainen verrattuna siihen, miten muut sinut näkevät.”
Mari on tavannut hyvin erilaisia ihmisiä ja erilaisista lähtökohdista työharjoitteluissaan eri sosiaalialan yksiköissä sekä keikkatyöläisenä lastensuojelun vastaanottokodeissa ja päihdeongelmaisten perheiden ensikodeissa. ”Tämä antoi perspektiiviä ja syvyyttä oman elämäni ymmärtämiseen sekä muistutti siitä, kuinka niin monet asiat olivat omassa elämässäni hyvin eikä pienistä kannattanut valittaa.” Pro gradu -tutkielmansa Mari teki Mannerheimin Lastensuojeluliitolle 15–18-vuotiaiden tyttöjen itsetunnosta ja ruumiinkuvasta ja kuinka sosiaaliset tekijät ovat näihin yhteydessä.
Työskentely pro gradun kanssa avasi Marille polun tutkijamaailmaan. Useampi vuosi on taittunut Folkhälsanin tutkimuskeskuksessa – ja tällä hetkellä Mari on väitöskirjatyöntekijänä kyseisessä organisaatiossa ja jatko-opiskelijana Helsingin yliopistossa. Väitöksen aihe on tärkeä ja kiehtova: ”Lasten ja vanhempien hyvinvoinnin lisääminen positiivisen psykologian menetelmin.” Väitöskirjatyö on osa suurempaa interventiotutkimusta (Styrka, glädje och medkänsla), jonka tavoitteena on lisätä alakouluikäisten lasten hyvinvointia ja mentaalisia resursseja sekä edistää vanhempien ja kouluhenkilökunnan hyvinvointia.
Hyvinvointia lähestytään tässä tutkimuksessa kokonaisvaltaisesti toteuttamalla oppilaille, vanhemmille ja kouluhenkilökunnalle suunnatut positiivisen psykologian interventiot eli oppilaille on pidetty hyvinvointitunteja, vanhemmille vanhempainryhmiä ja kouluhenkilökunnalle koulutusta. Tällä hetkellä kaikki osatutkimukset on tehty ja niihin liittyvä tutkimusaineisto kerätty. Alustavat tulokset ovat olleet lupaavia – ja niitä päästiin jo esittelemään positiivisen psykologian Euroopan konferenssissa kesällä 2018.
Koska Suomessa ei pysty varsinaisesti opiskelemaan positiivista psykologiaa ja pedagogiikkaa, on Mari hankkinut osaamisensa kansainvälisistä koulutuksista, verkkokursseilta ja positiivisen psykologian konferensseista. Positiivisessa psykologiassa on tiivistetysti sanottuna kyse ihmisten hyvinvoinnin lisäämisestä, hyvien puolien vahvistamisesta ja vahvuuksien löytämisestä. Tieteenalan johtohahmon Martin Seligmanin mukaan ihmisen hyvinvointi muodostuu positiivisista tunteista, sitoutumisesta, ihmissuhteista, merkityksellisyydestä ja aikaansaamisesta.
Yhtenä positiivisen psykologian vahvana osa-alueena ovat hyveet ja luonteenvahvuudet. Vahvuustyöskentely tarkoittaa sitä, että omaksutaan yhteinen vahvuuskieli sekä tunnistetaan ja huomioidaan vahvuuksia niin itsessä kuin muissa.
Ollessaan omien lastensa kanssa Mari yrittää muun muassa kehua heitä vahvuuksiensa kautta – ja lapsetkin ovat oppineet tsemppaamaan äitiään käyttämään omia vahvuuksiaan. Mari naurahtaa, että oli kannustavaa kuulla omien lasten suusta, kuinka voisit äiti käyttää huumorintajuasi, luovuuttasi ja sinnikkyyttäsi, kun sinä niin jännität oppitunnin pitämistä ruotsiksi.
Mari kokee, että hän unohtaa arjen hulinassa helposti hetkessä elämisen – ja hän haluaisi, ettei miettisi niin paljon mennyttä ja tulevaa vaan osaisi elää tässä ja nyt. Sillä mikäli ei elä kuluvassa hetkessä, moni hyvä asia saattaa jäädä huomaamatta tai kokematta. Esimerkiksi jos kotona on vain osaksi läsnä ajatellen vain tulevia töitä tai puhelin vie liikaa huomiota, niin moni hauska juttu voi jäädä kokematta. Myös ihmisten kohtaaminen jää tällöin usein pintapuoliseksi, olitpa sitten vaikka harjoituksissa, ystävien kanssa tai kauppaostoksilla.
Positiivisen psykologian puolestapuhuja ja tunteita paljon tutkinut Barbara Fredrickson puhuu positiivisesta resonanssista ja mikrohetkistä. Tällaista positiivista yhteyttä ja näitä mikrohetkiä voi kokea kohtaamisissa keiden kanssa tahansa – vaikkapa katsekontaktissa ja hymyssä treenikaverin kanssa tai ventovieraan kanssa julkisissa liikennevälineissä. Vaikka kyseessä ovat lyhyet hetket ja pienet asiat, niin ne ovat ihmisen hyvinvoinnin ja terveyden kannalta merkityksellisiä.
Positiivisia tunteita tulisi ihmisen hyvinvoinnin kannalta olla enemmän kuin negatiivisia. Välillä tämä on kuitenkin haastavaa, sillä negatiiviset tunteet ovat voimakkaampia kuin positiiviset ja ihmisillä on luonnollinen alttius negatiivisuuteen. Tämä ominaisuus on ollut tärkeä ihmislajin säilymisen kannalta, hengenvaarallisessa ja uhkaavassa tilanteessa on pitänyt pystyä toimimaan hetkessä. Vaikka länsimainen yhteiskunta ja ympäristö ovat muuttuneet paljon, ovat ihmisen aivot ja keho jatkaneet toimimaan tällä tavalla ja aivot reagoivat voimakkaammin negatiiviseen ärsykkeeseen.
Näin ollen esimerkiksi kurjat tapahtumat ja epäonnistumiset muistetaan paremmin kuin onnistumiset – ja negatiivisia tapahtumia analysoidaan enemmän kuin myönteisiä. Negatiivisessa mielialassa ihmisen tarkkaavaisuus on kapea ja voidaan puhua ns. putkiaivoista. Mari toteaa, että etenkin krav magassa on harjoiteltu ”rikkomaan” tätä taipumusta putkinäköön uhkaavassa tilanteessa. On tärkeää pysyä kartalla, mitä ympärillä tapahtuu.
Vaikka ”paha koetaan vahvempana kuin hyvä”, niin onneksi ihmiset kokevat useimmat hetket ainakin suhteellisen hyviksi. Tämä on tärkeää, koska positiiviset tunteet ovat vähemmän voimakkaita ja vievät vähemmän huomiota kuin negatiiviset. Positiiviset tunteet kestävät usein vain minuutteja, ne tulevat ja menevät. Näin ollen hetkessä eläminen on olennaista, jotta saamme mahdollisuuksia kokea ja tunnistaa näitä myönteisiä tunteita, kuten iloa, huumoria, kiitollisuutta, kiinnostusta tai inspiraatiota.
Tutkimusten mukaan olisi hyvä, että suhdeluku positiivisten ja negatiivisten tunteiden välillä olisi 3-5 positiivista tunnetta suhteessa yhteen negatiiviseen. Hyvin toimivissa työyhteisöissä suhdeluvun tulisi olla vähintään kolmen suhde yhteen. Kestävissä parisuhteissa suhdeluku on viiden suhde yhteen.
Näillä positiivisilla asioilla ei tarkoiteta mitään isoja tapahtumia vaan niihin riittävät esimerkiksi ystävälliset sanat, toisten kannustaminen, taputus olkapäälle, kevyt hali, hyväksyvä katse, läsnäolo – kuten myös se, että tulee omana itsenään nähdyksi ja kuulluksi. Loppujen lopuksi nämä asiat eivät ole vaativia. Siihen tarvitsee vain hiukan tiedostamista ja sen, että tekee hyviä asioita ja sanoo niitä ääneen, sillä useimmilla on niitä joka tapauksessa mielessä. Kaikissa näissä asioissa tulee pyrkiä olemaan aito, kehonkieli ja sanallinen viestintä tulee olla samansuuntaista, Mari huomauttaa.
Mutta mihin näitä positiivisia tunteita tarvitaan? Onko niistä muutakin hyötyä kuin että ne vain tuntuvat mieluisilta? Tutkimusten perusteella positiiviset tunteet rakentavat erilaisia voimavaroja luoden esimerkiksi erilaisia ajattelu- ja toimintamalleja. Kyky olla läsnä ja elämänhallinta paranee, ihmissuhteet ovat myönteisempiä sekä ihmiset pysyvät fyysisestikin terveempinä. Aivotutkimukset ovat näyttäneet, että aivot oppivat paremmin ja toimivat luovemmin positiivisessa mielialassa kuin negatiivisessa tai neutraalissa. Pidemmällä aikavälillä nämä positiiviset tuntemukset luovat ja ylläpitävät hyvinvointia – ja tästä seuraa positiivinen kierre eli hyvä ruokkii hyvää, Mari summaa.
Kun ihmisellä ovat perusasiat kunnossa, hyvinvointi ja onni rakentuvat pienistä palasista niiden päälle. On tärkeää löytää itselle mielekästä ja merkityksellistä tekemistä unohtamatta palautumisen ja levon merkitystä. Marille urheilu on ollut koko elämän ajan luonteva osa arkea ja tapa nollata ajatuksia vaikkapa työasioista.
Savate Clubille Maria on vuosi toisensa jälkeen vetänyt hyvä ilmapiiri, lajeja osaavien ja mukavien ohjaajien vetämien harjoitusten haastavuus, mahdollisuus oppia uutta ja haastaa itseään sekä monipuolinen ohjelma. On ollut mahtavaa löytää oma positiivinen harrastusjuttunsa. Treenien jälkeen palkitsevaa on se tunne, kun kroppa on puhki, mutta mieli kirkas ja energinen.
Lopuksi Mari listaa muutamia vinkkejään niistä palasista, kuinka omaa hyvinvointia ja onnellisuutta voisi arjessa lisätä:
- Elä hetkessä ja ole aidosti läsnä.
- Nautiskele hyvistä hetkistä ja tunteista – olivatpa ne menneitä, tässä hetkessä tai tulevia.
- Luo laadukkaita ja vastavuoroisia ihmissuhteita. Ole ihmisten kanssa, joiden kanssa on hyvä olla.
- ”Viljele” ystävällisyyttä, kuten kohteliaisuutta sekä pieniä kivoja tekoja ja sanoja.
- Tee hyvää toisille, älä tavoittele vain omaa etuasi ja hetkellistä mielihyvää.
- Tunnista negatiivinen ajattelusi ja vähennä sitä. Älä jää märehtimään negatiiviseen.
- Tsekkaa oma ”sisäinen radiosi”, onko se itseäsi mollaava vai kannustava?
- Tee kiitollisuudesta tapa. Voit esimerkiksi illalla miettiä, mistä päivän aikana tapahtuneesta olet kiitollinen.
- Priorisoi positiivisuutta eli tee asioita, joista nautit.
- Löydä oma tapasi rentoutua ja palautua.
- Tiedosta omat vahvuutesi ja käytä vahvuuksiasi. Kannusta myös toisia käyttämään heidän vahvuuksiansa.
Teksti: Jan Lagerbohm / Mari Laakso
Kuvat: Jan Lagerbohm
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja
Jutun lähteinä on käytetty pääsääntöisesti Barbara Fredricksonin, Martin Seligmanin ja Ryan Niemiecin tekstejä ja tutkimuksia sekä australialaisen Geelong Grammar Schoolin kurssimateriaalia.