Harjoittelu osana elämää: Aram Arutjunjan
”… JA NYT KOTIKEHÄÄN OMA POIKA SUOMESTA, ARAM ARUTJUNJAN!”
Aram Arutjunjan, 25, on lähes päivittäinen näky niin Sörnäisten kuin Konalan saleilla. Armenialaistaustaisella Aramilla on savatessa lähes kymmenen vuoden kilpailukokemus. Ympäri Eurooppaa käydyissä kisoissa hän on otellut useita arvokisamitaleja. ”Kisat ja runsas kymmenvuotinen harjoittelu Savate Clubilla on tehnyt minusta sen nuoren miehen, mitä olen tänä päivänä”, Aram luonnehtii.
Nuoresta iästään huolimatta jo pitkän uran savaten ja nyrkkeilyn parissa tehneen Aram Arutjunjanin sukujuuret ovat noin kolmen miljoonan asukkaan Armeniassa, Mustanmeren ja Kaspianmeren välisillä seuduilla. Sieltä Aramin äiti muutti parikymppisenä työn perässä Neuvosto-Viroon, jossa Aram syntyi.
Kun Aram oli kolmevuotias, perhe muutti etelänaapuri Virosta Alajärven kaupunkiin Etelä-Pohjanmaalle ja sieltä kohta Helsinkiin. Virossa hän oli ehtinyt oppia venäjän kielen. Lastentarhaa Aram kävi Kalliossa ja esikoulun Punavuoressa.
Merkittäväksi osoittautunut tulevaisuuden käänne Aramin elämässä tapahtui seitsemännen luokan syksyllä. Hän löysi nettisivujen kautta tuolloin Savate Clubin ja ilmoittautui syksyllä 2009 kuntonyrkkeilyn peruskurssille. ”Olin silloin pikkupoikana sen verran arka, että savate tuntui vielä turhan kovalta lajilta. Kun kuntonyrkkeilykurssini oli päättymässä, minulle kerrottiin, että olinkin ollut junnu-savaten peruskurssilla. Viihdyin siellä kuitenkin niin hyvin, että sille tielle myös jäin”, Aram hymyilee.
Kun osapuilleen kaksi vuotta treenausta oli takana, Aram alkoi uskoa, että hänessä olisi lahjoja. Kehitystä oli tapahtunut valtavasti. ”Ja vielä kun Annukka otti minut siipiensä alle, tuli tunne, että olin hyvissä käsissä ja kehittyisin hänen valmennuksessaan yhä paremmaksi”, Aram muistelee. Hän viittaa maamme naissavaten uranuurtajaan, Annukka Volotiseen, joka on lajin maailmanmestari ja nyrkkeilyn moninkertainen Suomen mestari.
”Annukka kysyi jo melko pian, että kiinnostaisiko minua lähteä Pariisiin, savaten kansainvälisiin junnukisoihin. Reissusta tulikin yllättäen menestyksekäs: kaksi ottelua, kaksi voittoa. Ja tällaiset onnistumiset antoivat tietysti lisää motivaatiota”, Aram toteaa.
Kisoja alkoi tulla lisää. Seuraavaksi olivat vuorossa nuorten EM-kilpailut Belgiassa vuonna 2012, jotka olivat Aramin ensimmäiset arvokisat. Aram korostaa, että vaikka ”noista kisoista ei suurta menestystä tullut, sain arvokasta kokemusta”.
Tästä alle vuoden kuluttua pakattiin jälleen matkakassiin nyrkkeilyhanskat, hammassuojat ja muu tarpeisto. Finnairin lentokoneen nokka osoitti kohti Serbiaa, jossa järjestettiin savaten nuorten MM-kilpailut. ”Pääsin aina finaaliin asti. Eniten noissa kisoissa lämmitti välieräottelussa iskemäni voitto eräästä italialaisesta, jolle olin hävinnyt vuotta aiemmin kaikin tuomariäänin. Finaalissa tuli vastaan kova ranskalaismestari, jolle en pärjännyt.”
Tämän jälkeen oli muutama viikko huilia, jonka jälkeen alkoi harjoittelu kohti Roomaa, kohti ensimmäisiä aikuisten MM-kilpailuja. Aram sai havaita, että nuorten ja aikuisten kisojen välillä oli melkoinen tasoero. ”Arpaonnestakaan ei ollut apua, sillä sain jo alussa vastaan ranskalaisen Tony Ancelinin, moninkertaisen Ranskan-, Euroopan- ja maailmanmestarin. Mutta oli kuitenkin hienoa olla kisoissa mukana. Voittihan valmentajani Annukka Volotinen niissä naisten maailmanmestaruuden.”
MM-kisojen jälkeen Aram ja Annukka pohtivat, kuinka eteenpäin. Annukka painotti, että ”nyt pitää saada voimaa tumppuihin, ja tein työtä käskettyä. Treenasin seuraavat puoli vuotta lähes yksinomaan nyrkkeilyä.”
Elettiin syksyä 2013. Nyt osui ajoitus kohdilleen, sillä yhdysvaltalainen entinen kovan luokan huippunyrkkeilijä Raymond Medel saapui samoihin aikoihin Suomeen. Hän alkoi valmentaa Savate Clubilla. Aram Arutjunjan kertoo:
”Käsissäni tapahtui todella huimaa kehitystä, kun vain nyrkkeilin. Treenimäärät ja tehot kasvoivat. Lisäksi pituuskasvuni tuki kehitystäni. Meillä oli seurassa tuolloin myös hyvähenkinen neljän kilpanyrkkeilijän porukka ja kävimme yhdessä kisaamassa ympäri Suomea. Kävin aktiivisesti sparraamassa myös muissa helsinkiläisissä nyrkkeilyseuroissa. Aina jännitti, kun uutta ukkoa tuli uusissa ympäristöissä vastaan. Tämä oli kuitenkin mitä parhainta tunteiden hallitsemisen harjoittelua ja toimi hyvänä treeninä ajatellen tulevia nyrkkeilyotteluita.”
Ensimmäinen virallinen nyrkkeilyottelu koitti perinteikkäissä Ruskiksen Skaboissa. Aram muistelee, että vastustajana oli nyrkkeilijä nimeltään Santeri Karhu. ”Sitä en tiedä, oliko se vahva kuin karhu, mutta pitkä se oli kuin koripalloilija. Vaikka voitto tuli, niin huomasin, kuinka paljon minulla oli vielä oppimista.”
Järjestyksessä toisessa nyrkkeilyottelussaan Tampereen Nääshallissa Aram kertoo ymmärtäneensä, kuinka tärkeää on juuri tunteiden hallinta. ”Kovissa tunnekuohuissa ei järki pelaa”, hän alleviivaa. ”Toisessa erässä löin vastustajan luvunlaskuun, mutta kävin liian kovilla kierroksilla. Tekniikkani hajosi, ja aloitin kehässä varsinaisen ’krooliuinnin’.”
Ottelun jälkeen Aram pohti tapahtunutta yhdessä Raymond Medelin kanssa. Medel korosti, että mieli on vastaavissa tilanteissa rauhoitettava, säilytettävä maltti ja oltava tarkkana – keinolla millä hyvänsä. ”Voitto Tampereelta kuitenkin tuli, mikä lämmitti minua suuresti”, Aram muistelee.
Kuukauden kuluttua oteltiin Helsinki Savate Open -kisat, missä tarvittiin nyrkkeilykäsien lisäksi myös jalkoja. Aram on tyytyväinen, että Annukka oli pitänyt käsiä treenattaessa huolen myös jaloista. ”Tein Annukan käskystä jokaisen nyrkkeilytreenin jälkeen myös sata kyykkyä, jotta voima säilyisi jaloissani”, Aram virnistää.
Entä se kaikkein mieleenpainuvin ottelu, jonka Aram muistaa loppuikänsä? Silloin elettiin syksyä 2014. Savate Club järjesti kansainväliset Helsinki Fight Night -kisat. Ottelijoita saapui Suomeen Yhdysvalloista, Venäjältä ja Ranskasta. Aramin kamppailu venäläistä vastaan oteltiin combat- eli täyskontaktisäännöin.
Aram muistaa kuin eilispäivän, kun näyttelijä ja savatea aikanaan treenannut otteluillan juontaja Kristo Salminen suorastaan huusi mikrofoniin: ”… ja nyt kotikehään oma poika Suomesta, Aram Arutjunjan!!!”
Aram itse kertoo: ”Jo se sisääntulo ja siinä biisi, jonka sain itse valita, oli huikea kokemus. Fiilistä nostivat myös savukoneet, valot ja äänitehosteet. Ja samalla reilut 700 ihmistä hurrasi seisaaltaan Helsingin Urheilutalolla – perässäni valmentajani Rainer Savonen ja Harri Loponen. Ja vielä kun voitin otteluni, se kruunasi kaiken!”
Rakkaus ja kunnioitus savatea kohtaan kasvoivat, kun ensimmäiset combat-ottelut olivat takana. Tällöin Aram viimeistään ymmärsi, kuinka kovasta ja vaativasta lajista oli kysymys.
Ja lisää seurasi. ”Seuraavaksi ottelin MM-karsinnoissa Pariisissa, jolloin kaikki meni surullisen huonosti. Olin jo ennen karsintaottelua valmiiksi hajalla ja siihen päälle vielä tiukka painonpudotus, niin epäonnistunut coctail oli valmis. Vaikka olin paremmassa kunnossa kuin koskaan aiemmin, sain ensimmäisen kerran kokea, että jäädyin kehässä totaalisesti. Ottelun loppuvaiheet olivat sen mukaisia. Silloin ymmärsin konkreettisesti, että kun otellaan tosissaan, niin fyysinen huippukunto ei riitä, jos henkinen puoli vuotaa.”
Seuraavaksi oli vuorossa asevelvollisuus Vekarajärvellä. Aram osallistui armeijan aikana Rovaniemellä järjestettyihin Sotilasurheiluliiton nyrkkeilyn mestaruuskilpailuihin – ja voitti oman sarjansa. Sen jälkeen toistaiseksi viimeisemmät matsinsa Aram otteli savaten MM-kisoissa Plovdivin kaupungissa Bulgariassa. Sieltä hän toi tuliaisena pronssia.
Treenaamisen ja kisaamisen ohella Aram innostui myös harjoitusten ohjaamisesta. Hän kävi vuonna 2014 läpi Savate Clubin ohjaajakoulutuksen. Koulutus kasvatti häntä myös ottelijana: tekniikat ymmärtää entistäkin paremmin, kun ne opettaa jollekin toiselle. Opettaessa oppii.
Aram työskentelee nykyään Savate Clubin päätoimisena ohjaajana. ”Olen aina viihtynyt ihmisten parissa, ja se on erittäin palkitsevaa, kun saa tunnin jälkeen kiitosta harrastajilta, jotka haluavat kehittyä lajissaan”, Aram toteaa. Hän neuvoo harrastajia valitsemaan lajin, josta oikeasti pitää, koska ”yleensä tulemme hyviksi siinä, mitä haluamme tehdä”. Itsensä motivoimisessa tulee kaikille joskus ongelmia, mutta silloin on Aramin mielestä ”tärkeää muistutella itseään siitä, mikä on ollut se ensisijainen syysi ja tavoitteesi, kun aloitit harjoittelun”.
Huippu-urheilija, valmentaja ja harjoitusten ohjaaja tarvitsee mielensä ja työtilanteiden nollaamista. ”Olen kova poika kävelemään, ja etenkin pitkän ohjauspäivän jälkeen tykkään haukata raitista ilmaa. Tällöin kävelen Sörkasta kotiini Jätkäsaareen. Silloin saan mietiskellä vain oman pääni sisällä ja purkaa ajatuksiani”, Aram pohtii.
Kamppailulajien ottelijana ja kilpailijana 25-vuotias Aram Arutjunjan olisi nyt ja seuraavat vuodet kenties parhaassa iässään. Viimeksi hänet nähtiin savaten MM-kisoissa Bulgariassa syksyllä 2018. Tiedä häntä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eteenpäin, päivä kerrallaan.
Kuvat: Aramin kuva-arkisto
Teksti: Jan Lagerbohm
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja