Jälkitunnelmointia kisamatkasta Milanoon, Savaten maailmanmestaruuskisoihin (assaut) 21.-24.9 2022
Kun kisoista on vierähtänyt nyt muutama päivä, on hyvä hetki istua alas ja kirjoittaa tuntemuksia paperille. Liisa Rohlederin kisaraportti MM-kilpailuista.
Syyskuinen Italia, aurinkoa ja seitsemän hengen motivoitunut joukkue—Milanon kisatunnelma haki vertaistaan. Olen käynyt kuusissa savaten arvokisoissa j a Milanossa oli näistä suurin osallistujamäärä: 43 ilmoittautunutta maata ja yli 200 kilpailijaa! Jokaiselle kisoihin lähtevälle suomalaiselle oli reilusti ottelijoita sarjoissaan. Samassa kisatapahtumassa järjestettiin myös Canne de Combat’n 2022 MM-kilpailut. Ensimmäistä kertaa mukana oli kaksi uutta kilpailumuotoa. Cannessa oli mukana joukkuekilpailu jossa joukkueet koostuivat sekä miehistä että naisista ja vastuksena saattoi olla kumpaa sukupuolta hyvänsä. Pyörätuolicanne taas oli uusi aluevaltaus, kaikille avoin kilpailu jossa oli modifioidut Cannen säännöt.
Kisat jännittivät etukäteen, omassa sarjassani oli vain kaksi itselleni tuttua kamppailijaa, kaikki muut olivat uusia. Se on toki myös hyvä asia, olinhan itsekin heille uusi vastustaja. Sekin lisäsi jännitystä, että takana oli pitkästä aikaa kokonainen vuosi valmistautumista, kunto oli hyvä ja odotukset omasta menestyksestä korkeammalla kuin aiemmin.
Kisat käytiin Parco Enrico Mattein urheilukeskuksessa. Tällä kertaa kisapaikka oli kävelymatkan päässä hotellilta, joten kuljetuksiin ei tarvinnut varata aikaa. Kisapäivä alkoikin perinteisellä kello kuuden ulkojumpalla hotellin parkkipaikalla, ja suihkun sekä runsaan aamiaisen jälkeen siirryimme heti kisapaikalle.
Suomalaisten kisaurakan aloitti Ivan M75 -sarjassa, ja Ivan asetti päivän tavoitteet muille joukkueen ottelijoille voittamalla päivän ensimmäisen ottelun! Siitä alkoikin sitten muiden ottelut, kehissä kävi sutina kun jokainen suomalainen sai vuorollaan avata ensimmäisen kisapäivänsä. Ensimmäinen ottelu oli itselläni espanjalaista vastaan, jonka voitin 3-0. Se olikin minulle päivän ainoa ottelu, joten ehdin hyvin seurata muun joukkueen suorituksia.
Valmentajia oli tällä reissulla mukana kolme, joten jokaiselle riitti 2 kulmahenkilöä, vaikka jotain päällekkäisyyttä taisi otteluissa suomalaisten kohdalla ollakin. Neljästä kehästä ottelimme alkuerissä kolmessa eri kehässä. Mukavaa oli, että yksi niistä kehistä oli ”meidän oma kehä”- Kehän päätuomarina eli DO:na toimi Peki Kuusinen, ensimmäistä kertaa virallisesti.
Kisapäivä rullasi painollaan, osalla kilpailijoita oli otteluita myös iltapäivällä, osa sai jo lepuuttaa jalkojaan. Saimme voittoja, mutta myös tappiota päivän aikana. Päivä loppuikin harvinaisen aikaisin, päivän viimeiset matsit olivat ohi jo kello neljän maissa, joten illaksi oli tarjolla runsaasti lepoa.
Torstai-iltana järjestettiin myös savaten kansainvälisen kattojärjestön, FISavin yleiskokous sekä valintakokous jossa valittiin järjestön luottamushenkilöt, kuten puheenjohtaja. Samalla kansainvälisen liiton jäseniksi hyväksyttiin useita uusia maita. Lisäksi valittiin FISavin Comite Directeur, elin jossa useimmista kansainvälistä savatea koskevista säännöistä päätetään. Suomen Annukka Heinola valittiin jälleen CDI:n kaksivuotiselle kaudelle.
Kisojen toinen päivä perjantaina kulki aika lailla samaa rataa kuin ensimmäinen, lisää alkusarjan otteluita sekä iltapäivällä vielä puolivälieräottelut. Osalla meistä kisaurakka päättyi toiseen päivään, vastassa oli kokeneita ottelijoita ja kisojen taso niin korkea, että alkusarjasta eteenpäin pääsy ei todellakaan ollut helppoa. Itselläni oli aamupäivällä alkusarjan ottelu Italiaa vastaan, jonka harmillisesti hävisin hajaäänituomiolla – iltapäivällä oli sitten puolivälieräottelu Uzbekistania vastaan, jonka voittamalla pääsin semifinaaleihin. Häviäminen Italialle harmitti erityisen paljon, sillä se tarkoitti että semifinaaleissa vastassa olisi sitten moninkertainen maailmanmestari Ranskasta, ja käytännössä mahdollisuus päästä finaaliotteluun katkesi siihen. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi finaalipaikan, ja kesti hetken kasata itsensä pettymyksen jälkeen. Sain kuitenkin keskityttyä puolivälieräotteluuni ja taistelin voiton 3-0. Tähän auttoi oman joukkueen ja valmentajien kannustussanat.
Viimeinen kisapäivä, Chialla aamupäivällä semifinaali Kroatiaa vastaan, hienolla voitolla Chia lunasti itselleen finaalipaikan! Itselläni semifinaali oli Ranskaa vastaan ja voiton vei Ranska, odotetusti. Oli hienoa otella häntä vastaan ja palkintona kisoista sain MM-pronssia.
Iltapäivä kuluikin Cannea seuratessa ja finaaleja odotellessa. Oli mahtavaa, että finaalissa oli suomalainen mukana. Suomen joukkue parkkeerasi itsenä aitiopaikalle Chian kehän eteen ja pääsi hurraamaan kehän laidalle. Chia otteli taitavasti viimeistä erää myöten, voiton vei kuitenkin Ranska ja Chialle siis MM-hopeaa.
Kisojen after partyt järjestettiin urheilukeskuksen pihalla ja siitä suunnistimme vielä hotellille jatkamaan. Osalla joukkueesta sunnuntainen aamulento pakotti aikaisin nukkumaan, muutama meistä jäi vielä istumaan iltaa, ja löysimmepä itsemme vielä paikallisesta gelateriasta iltaherkuilla.
Omalta osaltani matka jatkui vielä pari päivää Milanoon tutustuen ja kaupungissa kierrellen.
Monilla tuntui kisoista jäävän päällimmäiseksi tunteeksi halu panostaa lisää omaan treenaamiseen ja seuraaviin arvokisoihin valmistautumiseen. Suunnitelmissa olisi tulevana kautena päästä ulkomaille treenaamaan ja leireilemään, sekä omien Helsinki Openeiden lisäksi ottelemaan myös muissa maissa kisakokemuksen kartuttamiseksi. Viimeiset pari vuotta se on ollut melkein mahdotonta, mutta tuleva vuosi näyttää lupaavalta! Perinteisesti olen MM-kisojen jälkeen päättänyt jättää kisaamisen nuoremmille, mutta täytyy myöntää, että laji ja kisaaminen vetää puoleensa, eikä irti päästäminen ole helppoa.
Rakkaudesta lajiin
-Liisa