Harjoittelu osana elämää: Leena Kolari
”Mikäli häviän, harjoittelen vielä enemmän” Moni haaveilee iskevänsä joskus virallisen nyrkkeilyottelun, mutta harvalta se onnistuu. Leena Kolari on poikkeus. ”Olen ollut aina se porukan ’äijärämäpää’”, Puistolan yläasteella erityisopettajana työskentelevä Kolari kertoo.
Kolari kävi partiota kahdeksankesäiseksi, jolloin se vaihtui koripalloon. Kohta hän pelasi ensimmäisen koripallo-ottelunsa Espoon Akilleksen paidassa. Yläasteella paita vaihtui Espoon sisällä EBT:n väreihin. ”Pelasin korista naisten sarjassa aina kaksikymppiseksi asti.”
Koripallossa oli lajiharjoitusten lisäksi myös voimaharjoittelua ja kesällä juostiin paljon. Korista pelattiin myös silloin, kun ei ollut varsinaisia harjoituksia – rakkaudesta lajiin. ”Painin henkeen ja vereen joka ainoasta pallosta. Luonteelleni sopi parhaiten puolustajan rooli, vaikka se ei tunnetusti ole se suosituin pelipaikka. Tässä tehtävässä on silloin onnistunut, kun toinen ei pääse ohitse”, Kolari muistelee.
Vuonna 1988 syntynyt Leena Kolari on viettänyt elämästään kolme-neljä vuotta Kanadassa, ensimmäisen kerran vaihto-oppilaana. Myös kanadalainen ystävä sai Leenan kiinnostumaan nyrkkeilystä. Säännöllinen harjoittelu alkoi runsas vuosi sitten Savate Clubin NYT-liikunnan tunneilla, jolloin valmentaja Ray Medel ehdotti Savate Clubin Nyrkkeilykoulua. ”Lajiharjoitusten lisäksi käyn lenkillä ja kuntosalilla. Eipä ole vielä koskaan jälkeenpäin harmittanut, että olen mennyt harjoituksiin. Nyrkkeilyharjoittelu on pitänyt myös mielen kunnossa – pääsee nollaamaan ja voi unohtaa kaiken muun.”
Nyrkkeily on kiinnostanut urheilulajina Kolaria senkin vuoksi, että se on yksilö- eikä joukkuelaji, joita hän on aiemmin harrastanut. ”Yksilölajissa tarvitsee huolehtia vain itsestään, kun taas joukkuelajissa, mikäli itse mokaat, muut ovat pelastamassa.”
Leenalla on tukenaan perhe ja hyviä ystäviä. Hän arvostaa elämässään terveyttä, hyvää kuntoa ja sitä, että voisi olla onnellinen. ”Synkempinä hetkinä ajattelen, että asiat voisivat olla vielä paljon huonommin. Saan elämäniloa, kun autan muita ihmisiä. Auttaa voi myös ihan vaan hyvästä sydämestä.” Mitä muuta Kolari tekee vapaa-ajallaan? Lyhyt vastaus: ”Olen salilla!” Samaan hengenvetoon hän jatkaa: ”Näen sentään myös kavereita.”
Leena Kolari on päässyt kolmesti kehään – virallisiin nyrkkeilyotteluihin. Ensimmäinen virallinen ottelu oli tarkoitus otella Ruskiksen skaboissa viime lokakuussa, mutta Kolari jäi ilman ottelua. Tämän jälkeen otteluja on kertynyt kolme, joista kahdesta on tullut voitto. Kahden ensimmäisen ottelun jälkeen hän vastasi hänelle esitettyihin kysymyksiin seuraavalla tavalla:
Miten ensimmäiseen nyrkkeilyotteluusi valmistautuminen sujui?
”Treenasin kovaa, noin 5-6 kertaa viikossa. Tahdoin lähteä ottelemaan, vaikken ollut kerinnyt treenailla ’tosissaan’ kuin vasta kolmisen kuukautta. Pyrin kehittämään niitä osa-alueita, joissa tarvitsin enemmän petraamista. Ja tulihan sitä stressattua jonkin verran myös punnitusten kanssa, että on varmasti ottelupainossa.”
Minkälaisia ajatuksia kävit läpi edellisenä iltana ennen ensimmäistä otteluasi?
”Asennoidun sillä tavalla otteluuni, että jos voitan, niin hienoa. Mikäli häviän, harjoittelen vielä enemmän. Joka tapauksessa haluan mennä kehään ja tehdä parhaani. Kyllä musta on siihen! Tietenkin sitä lähtee aina kuitenkin voittamaan. Ja kun tiedossa oli, että ainoa mahdollinen vastustaja olisi Kristiina Kivistö (sarjan hallitseva Suomen mestari), niin asennoiduin myös siten, että tappio olisi erittäin mahdollinen. Toisaalta, eihän nyrkkeilyssä voi ikinä tietää, kuinka matsissa loppujen lopuksi käy. Ottelu voi olla ohi jo yhdestä lyönnistä.”
Vastasiko todellisuus kehässä sitä, mitä olit aiemmin ajatellut? Oliko se helpompaa vai vaikeampaa?
” Vastustajan kovuus toi mukanaan lisäjännitystä ja paineita. Ja kehässä meninkin sitten ’makarooniksi’; voimat olivat tipotiessään. Varmaankin vain jännitin tilannetta liikaa, sillä fiilikseni olivat ennen kehään astumista vielä ihan ok. Jotenkin se tilanne oli kuitenkin uusi ja hämmensi – enkä ollut kokenut koskaan samanlaista fiilistä, vaikka olen koriksessakin pelannut SM-sarjassa. Niitä otteluja en juurikaan jännittänyt. Toki koripallossa on koko joukkue mukana ja nyrkkeilyssä on luotettava vain itseensä ja omiin taitoihin.”
Mitkä olivat tunnelmat ensimmäisen ottelusi jälkeen?
”Ottelun jälkeen suihkussa oli jo vähän parempi fiilis. Eihän sitä ikinä haluaisi hävitä, mutta tällä kertaa en hävinnyt huonolle, olihan vastassa Suomen mestari. Ja olisi se ottelu voinut mennä huonomminkin. Kristiinan valmentajakin tuli sanomaan, että olin rohkea, kun edes lähdin ottelemaan ja että hän arvosti mun asennetta. Olin tietysti itsekin tyytyväinen, että olin lähtenyt kehään ja sain sen ensimmäisen ottelun alta pois. Ja kun jälkeenpäin katsoin ottelua videolta, olin positiivisesti yllättynyt, että sain niinkin paljon lyödyksi, vaikka otteluhetkellä tuntui, että hyvä kuin jaksoin kättäni nostaa ja pitää itseni pystyssä.”
Miten käsittelit tappion jälkeenpäin?
”En kai juurikaan sitä käsitellyt. Olin asian kanssa suhteellisen sinut jo heti ottelun jälkeen. Tämä johtui varmaan siitä, että vastassa oli sen verran kovempi ja kokeneempi ottelija. Tietenkin tämä kaikki tietää taas vaan lisää treeniä! Ja samalla tämä ottelu antoi lisämotivaatiota, että ehkä joskus vielä voitan sen Kristiinan.”
Jo toisessa ottelussasi uutta vastustajaa vastaan saavutit voiton. Minkälaiset olivat voittajan fiilikset?
”Tietenkin voitto maistuu aina hyvälle. Varsinkin kun olin vielä vähän flunssainen ja olin koittanut taistella flunssaa vastaan koko edeltävän viikon. Ottelun jälkeen yskin keuhkoni melkeinpä pihalle ja flunssakin iski pahemmin päivän parin päästä. Mutta voitto toi varmasti myös lisää puhtia ja uskoa itseensä.”
Milloin on seuraava ottelusi ja aiotko tehdä jotain eri tavalla?
”Seuraava otteluni on näillä näkymin jo nyt sunnuntaina 18. helmikuuta 2018. En tiedä, tulenko tekemään juurikaan mitään eri tavalla. Yritän olla stressaamatta liikaa ja lähteä kehään sillä asenteella, että keskityn omaan tekemiseeni ja että silloin tulisi myös voitto. Mahdollinen vastustaja on jo tiedossa, joten olen koettanut katsoa hänen otteluitaan videolta ja pyrkinyt tätä kautta luomaan myös omaa strategiaani siitä, mitä tulen kehässä tekemään. Se on sitten taas kokonaan eri asia, meneekö kehässä kaikki siten kuin olen suunnitellut ja treenannut. Vastustaja tulee olemaan kovempi kuin edellinen, mikä tuo oman paineensa. On pakko vain yrittää pysyä rauhallisena ja tehdä parhaansa. Ja sitten katsoa, kuinka tulee käymään.”
Leena voitti Ruskiksen skaboissa 18.2.2018 Tiia Nyholmin 3-0.
Leena Kolaria valmentaa Ray Medel.
Teksti ja kuvat: Jan Lagerbohm
Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja ja toiminnanjohtaja
Iloisesti iskukuntoon
Yli 200 ohjattua tuntia viikossa. Tule mukaan harjoittelemaan!