Ilo, intensiivisyys ja toistot

Miten saisin lisää iloa harjoitteluuni? Voisiko intensiivisestä harjoittelusta olla minulle apua? Mikä merkitys toistoilla on harjoittelussa?

ILO

Jotta jaksaisimme harjoitella vuosikausia säännöllisesti, oppia uusia tekniikoita ja mennä harjoituksissa aika ajoin myös epämukavuuden taajuudelle, kaiken lähtökohtana tulisi olla ilo. Luin tähän liittyen mielenkiintoisen artikkelin kansainvälisestä tutkimuksesta, jossa vertailtiin menestyneimpiä tennisakatemioita.

Tutkimus osoitti, että menestyneimmissä akatemioissa korostui välitön ja paineeton harjoitteluilmapiiri sekä hyvä huumori. Vaikkakin harjoittelu näissä akatemioissa oli kovaa ja niin sanotusti "against the sport technology" sisältäen paljon old school -tyyppisiä pitkiä ylämäkivetoja ja tasaisia pitkiä lenkkejä, tulokset kertoivat kuitenkin selvää kieltään näiden akatemioiden tuottamasta menestyksestä.

Mutta miten sitten saisin omaan harjoitteluuni lisää iloa? Ilo linkittyy motivaatioon ja sama toisinpäin. Yksi tehokas tapa saada motivaatiota ja sitä kautta iloa omaan harjoitteluun on luoda paljon positiivisia suggestioita – tyyliin minä osaan, minä opin ja minä onnistun. Tai sitten sama yksinkertaistettuna ”hyvä minä, hyvä minä!”

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että siirrät jo ennen harjoitusten alkua ajatuksiasi edellä kuvailtuun itsesuggestioon. Tätä voi tehostaa luomalla jo edellisenä iltana ennen nukkumaanmenoa positiivisia mielikuvia: kuinka mukavaa onkaan mennä jälleen huomenna treeneihin.

Tällä tavoin voidaan vahvistaa myös niitä mielikuvia, jotka ovat olleet niitä positiivisia sytykkeitä, kun aloitit uuden lajin: ”Jes, nyt lähti ekan kerran kunnon yläkoukku ja teknisesti oikein” tai ”nyt on niin mahtava voittajaolo ja ongelmat tuntuvat treenien jälkeen pieniltä ja hallittavilta”. Ei olisi lainkaan väärin, jos positiivisten mielikuvien luomisesta tulisi samanlainen rutiini kuin esimerkiksi hampaiden pesusta.

Myös erinäisten taitojen oppimisella ja sitä kautta onnistumisen tunteilla on motivaatiolle suuri merkitys. Eli kun haluat harjoitteluusi ekstramotivaatiota, pyri jo ennen treenejä ja niiden kuluessa luomaan mahdollisimman paljon onnistumisen tuntemuksia ja tunnetiloja. Onhan se niin, että jos on jo ennalta käsin ja sitten harjoittelutilanteissa jatkuvasti negatiivinen ja epäonnistunut olo, lajissa vietetty aika jää useimmiten lyhyeksi.

Mikäli siis lataudut tulevaan treeniin kielteisesti ajatuksella, että ”en nyt vaan jaksa uskoa, että mikään menee hyvin”, jälkikin on usein sen mukaista. Muistutettakoon vielä, että negatiiviset ajatukset ovat yleensä voimakkaampia kuin positiiviset – ja ikävä kyllä juuri ensin mainitut tuppaavat usein toteutua.

INTENSIIVISYYS

Mikäli omassa lajissa tavoitellaan kehitystä, siinä auttaa lajia kohtaan koettu vahva intohimon ja jopa rakkauden tunne. Harjoittelun intensiivisyys johtaa siihen, että fyysisten ominaisuuksien lisäksi vahvistuvat myös henkiset voimavarat. Ja kun puhutaan kehityksestä yksilölajeissa, kuten vaikkapa nyrkkeilyssä, olisi hyvä muistaa, että jokainen kilpailee ennen kaikkea itsensä kanssa. Mikäli omaa kehitystä verrataan aina "vierustoveriin", saatetaan mennä sivuraiteille.

Miksi näin? Siksi, että lähtökohtamme ovat hyvin erilaiset. Joku on kooltaan pitkä, toinen pätkä. Ja joku toinen voi olla luonnostaan vahva tai nopea oppimaan. Kehityksen aikaikkunat vaihtelevat paljon yksilöiden välillä. Ajattelutapa, joka palvelee kutakin harjoittelijaa henkilökohtaisesti, on oman lähtötasonsa tiedostaminen, ja tietoisuus siitä, millä tavoin on lajiharjoittelun ensimetreistä kehittynyt. Lajeissa, joissa kilpaillaan (kuten kamppailulajeissa), vastustaja voi toimia toki kehityksen suunnannäyttäjänä, mutta oman kehityksen lähtötaso kannattaa pitää kokonaisarvioinnissa mukana.

Intensiivinen treenaaminen on määrätietoista ja tavoitteellista. Tällainen lajin harrastaja on ominaisuuksiltaan lannistumaton ja kunnianhimoinen. Se, joka on ”valmis taistelemaan viimeiseen asti”, edustaa intensiivisyyden kärkikastia.

TOISTOT

Kun haluamme kehittyä, tarvitsemme toistoja. Taidollisessa oppimisessa niillä on valtava merkitys. Toistot ja sitä kautta uusien taitojen oppiminen tuottavat aivoihin pysyviä muutoksia, kun ne synnyttävät aivoihin uusia hermosolujen muodostamia verkostoja. Harjoittelussa tehdyt säännölliset toistot tekevät performanssista – eli suorituksesta – nopeamman, vahvemman, rennomman ja kauniimman.

Toistoharjoittelun kautta saavutetaan vähitellen automaation taso. Tällöin aivoista löytyy tietty opittu taito aina tarvittaessa ja niin sanotusti silmänräpäyksessä. Käytännön tasolla tällainen automaatio voidaan kuvitella tilanteeksi, jossa toinen hyökkää esimerkiksi takimmaisella suoralla.

Kun on harjoiteltu riittävästi jotakin taitoa, vaikkapa lyöntiyhdistelmää, se syöpyy pysyvästi osaksi aivojen rakennetta. Kun tämä vaihe on saavutettu, voidaan sanoa, että harjoittelija hallitsee kyseisen taidon.

Muistutettakoon vielä, kuten edellä todettiin menestyneiden tennisakatemioiden kohdalla, että oppiminen on tehokkainta tilassa, jossa on positiivinen ja välitön ilmapiiri. Eikä epäonnistumista tarvitse pelätä. Opetuskielessä sanotaankin, että epäonnistumalla eteenpäin!

Teksti: Jan Lagerbohm

Jan Lagerbohm on Savate Clubin perustaja