Ensikertalaisen kokemuksia kansainvälisistä kisoista
28.03.2018
Johanneksen ajatuksia savaten arvokisoista.
Osallistuin ensimmäisiin arvokisoihini Belgian Lovervalissa 6-7.10.2017. Ajatus kisailusta lähti jo melkein heti ensimmäisistä treeneistä peruskurssilla, pitihän sitä päästä kokeilemaan käytännössä mitä sitä treeneissä oli oppinut. Ensimmäiseen otteluharjoitukseen uskaltauduin puolen vuoden jälkeen ja siitä oli helppoa sitten jatkaa ensimmäisiin kisoihin Helsinki Openiin noin vuoden treenaamisen jälkeen. Tutut ihmiset ja tuttu ympäristö ensimmäisissä kisoissa auttoi vähentämään jännitystä. Puoli vuotta myöhemmin löysin itseni Pariisista ensimmäisistä kansainvälisistä kisoistani ja sillä tiellä ollaan edelleen.
Ajatus arvokisoista oli pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa ja kypsyi lopullisesti viimeisen vuoden aikana. Takana oli ehjä treenivuosi ja ajatuksissa jatkuvasti halu kokeilla miten sitä pärjäisi muiden maiden huippuja vastaan. Kisoja edeltävälle treenivuodelle mahtui monta hyvää etappia, mieleen jäi erityisesti Helsinki Open, jossa sain hyvää esimakua siitä mikä taso olisi arvokisoissa, sekä heinäkuinen leiri Ranskassa. Lomien jälkeen treenaaminen vakavoitui ja fokus olikin jo selvästi kisoissa.
Itse kisaviikonloppu oli hauska ja intensiivinen. Saavuimme porukalla kisapaikalle torstaina ja majoittauduimme paikalliseen urheilukeskukseen kisapaikan viereen. Majoitus oli tällä kertaa hieman askeettinen mutta Englannista päivää aikaisemmin tullut huonetoverini Kalle otti minut lämpimästi vastaan. Illalla oli edessä vielä punnitus ja lääkärintarkastus jonka jälkeen kaikki olikin valmista ottelemista varten.
Omalta osaltani kisat saivat vauhdikkaan lähdön, aamun ensimmäisessä ottelussa vastaan asteli Ranskan ja sittemmin Euroopan mestari. Voittoa ei tällä kertaa tullut mutta juuri näitä otteluja olinkin tullut hakemaan (vaikka hieman kyllä oli ylimääräistä jännitystä). Päivän toisessa ottelussa iltapäivällä oli vastassa Kroaatti jolle hävisin hajaäänin. Perjantaiaamuna oli kolmannen otteluni vuoro, voitto Hollantilaisesta ja yksi tavoitteistani oli siten täyttynyt. Päivä sujui muuten muita ottelijoita kannustaen ja auttaen, ”pistari”-hanskatkin tulivat tutuiksi. Lauantai-ilta huipentui finaaleihin ja palkintojen jakoon, jaksettiin sitä vähän vielä juhliakin. Kaikille riitti kannustusta otteluihin ja joukkuehenki oli koko kisojen ajan loistava!
Kokonaisuutena kisakokemus oli upea. Pelkkä otteleminen ei ollut ainoa asia vaan oli myös kiinnostavaa nähdä miten erilaisia ottelijoita ja tyylejä savatessa on. Kisat antoivat paljon ajattelemisen aihetta ja ajatuksia omaan treenaamiseen. Olen iloinen että minulla oli tänä vuonna mahdollisuus osallistua arvokisoihin, en aloittaessani savaten harrastamista olisi osannut arvata että jonain päivänä vielä edustaisin Suomea arvokisoissa!
- Johannes
